Aloitin päiväni hörppimällä mustaa viinimarjamehua ja lukemalla Hesarin kuukausiliitettä. Silmiini pomppasi perinteisen miehekäs partakonemainos, joka sai minut isänpäivän kunniaksi pohdiskelemaan mainosten mieskuvaa.

Braunin partakonemainos korostaa miesten ajanhallinnan tärkeyttä ja charmanttia ilmettä. “Hallitse päiväsi iholla, joka pysyy pitkään sileänä” – mainoslause lupaa ja kuvan keski-ikäinen ja tuimakatseinen mies  vahvistaa viestiä tuijottamalla intensiivisesti kameraan.

Kasvojen vieressä vilisevät kellonajat: 08:15 Conference, 11:45 Presentation, 16:30 Meeting, 20:00 Flight. Tämä siloposki on varmasti ajanhallinnan mestari, joka leikittää lapsetkin tehokkaan kellotuksen turvin.

Samankaltaista viestiä välittävät monet muutkin mainokset. Mainosten miehet ovat joko kulmikaskasvoisia bisnesmiehiä tai vekkulisilmäisiä Axe-nuorukaisia. Molempia yhdistävät hyvät raamit ja tehokkuuden arvostaminen.

Braunin mainos edustaa tietysti kulmikaskasvoista pörssihaita, jonka elämään mahtuu kiireen ja partakoneen lisäksi menestyvä työura, komea auto ja ehkäpä golf-bagi. Satunnaisesti mies antaa mainoksessa suukon kauniille vaimolleen, ennen kuin hurauttaa uuteen bisnestapaamiseen.

Kulmikaskasvoinen pörssihai ei mainoksissa isänpäivän kunniaksikaan vaihda vaippoja tai leikitä lasta hiekkalaatikolla. Tällä miehellä on aina kiire. Jos johonkin kuvastoon olisikin eksynyt kaunis vaimo mukaan, miespuolisoa ei sentään kulmikaskasvoisella bisneskiitäjällä koskaan olisi.

Vekkulisilmäinen Axe-nuorukainen on astetta rennompi kuin vanhempi mainoskollegansa. Toki Axe-nuorukainenkin on raamikas ja menestyvä, mutta menestystä korostetaan enemmän suhdepuolella kuin työelämässä.  Axe-miehellä on hyväntuoksuiset kainalot, trendikäs tukka, kiva poikamiesboksi ja naisia vaikka joka sormelle.

Deodoranttinuorukaisella ei edes isänpäivän kunniaksi – arjesta puhumattakaan – ole mainoksissa lapsia, joille hän kertoisi parhaat kainalonpesuniksit ja tehokkaimmat dödön levitystavat. Axe-mies ei flirttaile muille könsikkäille, sillä tämäkin mieskuvan edustaja on niin hetero kuin olla vaan voi.

Mainosten mieskuvat ovat yleensä kovin perinteisiä ja kapeita ja ne antavat mieheydestä varsin suppean käsityksen. Olisi mukavaa nähdä mainostajien uskaltautuvan irrottelemaan enemmän ja laajentamaan perinteistä tyyliään.

Olisi virkistävää nähdä tavallinen jannu hieromassa sitä super-tech-multi-action kasvovoidetta naamaansa ja rakentamassa samalla tyttärensä kanssa linnaa legoista. Tai perusjannu ajamassa partaansa ja hieromassa sen jälkeen siloposkeansa miesystävänsä poskea vastaan. Tai perusjannu ylipäänsä tekemässä jotain erilaista, mihin mainosmaailmassa ei ole totuttu, mutta mikä tosielämässä on monelle aivan arkea.

Hyvää isänpäivää!

Suomineidon imago se jaksaa puhututtaa.

Viivi Avellan pohdiskeli taannoin blogissaan suomalaisten neitojen tyyliä ja pukeutumista, ja ruotsalainen SVT pureutui naapurusmaiden vaatetuseroihin ohjelmassaan Det förflutna hälsar på 1809.

Molemmilla tahoilla oli mielenkiintoista pohdintaa historian vaikutuksesta nykypäivään: pula-ajan ja sotien karut muistot saivat  suomalaiset aikoinaan keskittymään tärkeisiin konkreettisiin asioihin hienostelun sijaan. Työnteko ja toimeentulo olivat luonnollisesti olennaisempia kuin uusimmista muotivirtauksista kiinnostuminen.

Historialliset seikat antavat hyvää perspektiiviä kliseiseen tuulipukukansa-ajatteluun, mutta suhteellisuudentaju olisi sallittu muutenkin. Kerrataanpas hieman, mitä se tyylikkyys oikeastaan onkaan.

“(…) toisaalta mikä meitä nykyajan naisia vaivaa, kun panostamme aivan liikaa järkevyyteen esimerkiksi pukeutumisessa. Niin harva meistä käyttää huulipunaa, emmekä ole päivittäin korkokengissä, emme käytä NAISELLISIA päähineitä, raapustamme kasvoille maksimissaan ripsiväriä ja aurinkopuuteria, tyydymme tukkaan poninhännällä tai emme käytä korviksia juuri lainkaan. (…)“

Toisin kuin Avellan päättelee, käytännöllinen pukeutuminen voi olla hyvinkin kaunista ja tyylikästä. Vahva meikki ei tee kenestäkään automaattisesti nättiä, eivätkä korkokengät uljasta kaupunkiprinsessaa. Pahimmillaan paksu meikkimaski näyttää tunkkaiselta ja polvet koukussa hoippuva neito huojuvalta tornilta. Sen sijaan poninhäntälook voi olla hyvinkin freesisti toteutettu ja matalat saappaat erittäin naiselliset. Tyylikästä naisellisuutta on monenlaista.

Tyylikkyyden määritteleminen kengänkoron perusteella on muutenkin hieman kyseenalaista. Omaan silmääni on aina pistänyt  suomalaisessa talvessa 10 sentin koroissa taiteilevien rouvien meininki. Kun maassa on liukas jääkerros ja leidi astuu stiletollaan sen pinnalle, on siitä kyllä tyyli kaukana. On kuin menisi uima-altaaseen tyllimekko päällä.

Toki Keski-Euroopassa on ihan eri asia kipittää avokkaissa vaikka ympäri vuoden, kun alimmillaan lämpöasteet lasketuvat nollan tienoille. Toimivassa tyylissä pitääkin ottaa huomioon ympäristö ja olosuhteet, jolloin olemus sekä näyttää että tuntuu hyvältä.

Vaikka arvostankin kauniiden kenkien estetiikkaa, eräs pieni kysymys on pyörinyt päässäni jonkin aikaa. Sekä suomalaisia että ulkomaalaisia muotiblogeja lukiessa voi havaita nopeasti nuorten naisten rakkauden korkeisiin korkoihin, mutta miten käy jalkojen hyvinvoinnin?

Jos alkaa käyttää säännöllisesti korkeita korkkareita jo teini-iässä ja kipittää louboutinit jalassa seuraavat parikymmentä vuotta, kuinka valtava määrä vaivasenluuleikkauksia yhteiskunnassamme tullaan tekemään lähivuosikymmeninä? Veikkaanpa, että aika monta. Toisaalta, onhan Victoria Beckhamkin valinnut tyylin ennen terveyttä!

Mitä tulee SVT:n ohjelmaan suomalaisten ja ruotsalaisten välisistä pukeutumiseroista, on hyvä muistaa, että monipuolisuus on oikeasti rikkaus. Ei ole olemassa mitään totuuden torvea, joka kertoo, että mustat saappaat ovat tyylikkäämmät kuin lilat nilkkurit tai punainen huulipuna upeampi kuin väritön huulikiilto. Parasta moninaisissa tyyleissä onkin, että omaan pukeutumiseensa voi ammentaa inspiraatiota vieraista vaikutteista.

Ikivanhoihin tyylioppeihin takertuminen vielä 2000-luvulla on melkoisen rajoittunutta. Annetaan siis mielikuvitukselle ja luovuudelle tilaa ja luodaan reilusti oma ihana tyylimme!

Mikä sinun mielestäsi on tyylikästä? Onko naisellisuus suoraan verrannollinen huulipunan määrään tai pitkiin kutreihin?

Kuva: r8r

Lempileluni lapsena olivat Barbie-nuket. Minulla oli niitä useita eri kappaleita ja olin rakentanut hyllykköön niille oman nukkekodin. Oli ihanaa pukea Barbie-nukkejani eri vaatteisiin, kammata niiden hiuksia ja järjestää missikisoja. Vaan enpä tullut silloin ajatelleeksi, että niiden pikkuiset nilkat ovat sittenkin liian paksut. Ainakin kenkäsuunnittelija Christian Louboutinin mielestä.

Onneksi tuli tämäkin asia selväksi.

PS. Lisää hyviä linkkejä aiheesta Myytinmurtajan kommenttiboksissa!

Kuva: Charles (dollstuff.net)

Oli mukava huomata, että postaus täydellisistä vartaloista ja mainoskuvien retusoinnista herätti paljon keskustelua. Erityiskiitos teille, jotka lähetitte kommenttiboksiin mielenkiintoisia linkkejä aiheesta! Ajattelin jakaa ne tässä vielä kaikille, sen verran havainnollisia ne ovat.

Homma toimii seuraavissa linkeissä niin, että hiirtä liikutetaan kuvan päälle ja siitä pois, jolloin alkuperäisen ja retusoidun kuvan välinen ero näkyy selkeästi. Erittäin mielenkiintoista.

Osassa kuvia on käsitelty lähinnä värejä, mutta suuressa osassa kuvia rintoja on suurennettu, peppua pienennetty, lantiota pyöristetty ja silmäpusseja poistettu.

Hämmentävältä tuntuu esimerkiksi tämän linkin takaa (klikkaa sivulla kohtaa portfolio) löytyvä kuva American Idolista Kelly Clarksonista, jolta on lähtenyt varmasti puolet takamuksesta pois.

Clarkson on käsittääkseni varsin monelle nuorelle amerikkalaistytölle suuri idoli, joten on todella ikävää, että kuvia silotellaan aivan valheellisiksi. Eikö tärkeintä pitäisi olla se, että nainen on hyvä laulaja ja esiintyjä? Mitä merkitystä sillä pepulla tai mahalla on lauluäänen suhteen?

Muita retusoituja kuvia löytyy myös Glenn Feronin sivuilta.

Oma suosikkini on ehkä kuitenkin jo aikaisemmassa postauksessani nähty kansikuva, jonka koko tarina löytyy täältä. Kuvaa klikkaamalla mallilta poistuu kohta kohdalta retusoidut osat, kunnes kuvassa on normaali nainen.

Klikkailun iloa!

Muuta keskustelua aiheesta:

Daily Mail

Hot tamales (Feminocracy)

Photoshopping Up (Feministing.com)

Impossibly Beautiful (Shakesville)

Kuva: Freyja*

Kun mainokset ja retusoidut kansikuvat tykittävät jatkuvasti ilmoille vääristynyttä naiskuvaa ja vielä suuri osa muotibloggaajistakin on hoikkia nuoria naisia, on virkistävää nähdä jotain valtavirrasta poikkeavaa.

Tyyliä metsästämässä, Young, Fat & Fabulous, Le blog de Big Beauty ja Fatshionable -blogien kirjoittajat ovat kerrankin jotain muuta kuin XS tai S -kokoa. He ovat kukin erikokoisia ja -näköisiä, mutta eivät pelkää postata kuvia itsestään ja runsaammista muodoistaan.

Itse asiassa lukuisien pienille trikootopeille omistettujen blogien jälkeen näiden naisten blogit tuntuvat paljon mielenkiintoisemmilta. On kuin söisi ainaisten hedelmäkarkkien sijaan pitkästä aikaa vaahtokarkkeja!

Ihailen näiden naisten asennetta ja itsevarmuutta. Kuten Tyyliä metsästämässä -blogin kirjoittaja Tuhlaus sanoo: “Vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!”

Mahtavaa!

Kuva: amber in norfolk

Olen fiksu, medialukutaitoinen ja ihan nättikin nainen, jolla ei periaatteessa pitäisi olla mitään suurta syytä ulkonäkökomplekseihin. Silti huomaan välillä olevani varsin ankara itselleni.

Lehtiä selaillessani saatan joskus jäädä tuijottamaan mainosmallin täydelliseltä vaikuttavaa ulkokuorta – kuultavaa ihoa, hohtavaa hymyä ja kiiltokuvamaista profiilia.

Vaikka tiedän, että kuvien mallit on useimmiten retusoitu näyttämään poikkeuksellisen hyviltä, jatkuva virheettömien vartaloiden ylitarjonta tuntuu turhauttavalta.

Epävarmuuden hetkinä vertaan itseäni photoshopattuun tuotteeseen ja olen tyytymätön peilikuvaani.

Kappas, minulla ei ole noin pitkiä sääriä eikä lumivalkoisia hampaita. Povikaan ei pursua topista samalla tavalla. Olenko siis rumempi kuin kuvan malli? Pitäisikö minunkin näyttää tuolta?

Olen puhunut aiheesta ystävieni kanssa ja huomannut, että retusoidut mallit horjuttavat silloin tällöin yhden jos toisenkin itsetuntoa. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Vaikka kyse on aikuisista ihmisistä, joilla pitäisi jo olla hieman suhteellisuuden tajua, jatkuvalla altistumisella on vaikutuksensa. Teineillä ja lapsilla tilanne ei lähtökohtaisesti ole ainakaan parempi.

Trendi käsitteli heinäkuun numerossaan kovia ulkonäkövaatimuksia, kauneusleikkauksien yleistymistä ja retusoituja mainoskuvia:

“— median luomista fantasioista tulee tosielämän kauneusvaatimuksia, vaikka kaikki tietävät, että ne eivät ole todellisia. Salaisuus on toisto. Kuvat välähtävät silmiin yhä uudelleen, kunnes ne alkavat näyttää tavallisilta ja kaikki tavallinen taas oudolta tai vajaalta. —”

Nyt ilmiön vaikutuksia on kunnolla herätty pohtimaan.

Daily Mailin uutiseen pohjautuvan MTV3:n jutun mukaan brittiministeri Jo Swinson aikoo ehdottaa puoleensa syyskokouksessa, että rankan kuvanmuokkauksen käyttäminen kiellettäisiin alle 16-vuotiaille suunnatuissa mainoksissa. Aikuisille suunnatussa mainonnassa mainostajan pitäisi kertoa, mitä kohtia on kaunisteltu ja miten.

” – On olemassa paljon todisteita siitä, että alle 16-vuotiaat, varsinkin seitsemän tai kahdeksan ikäiset lapset, eivät erota mainoksia ja tuotettuja ohjelmia toisistaan kovinkaan hyvin. Heille kaikki näyttää samalta, nainen [Jo Swinson] kuvaa.

- Nuoret tytöt haluavat myös olla kuin mainoksissa näkemänsä julkkikset. Heidän haavoittuvaisessa elämänvaiheessaan esimerkiksi nopea dieetti voi olla todella vahingollinen.”

On ilahduttavaa huomata, että ilmiö otetaan vakavasti eikä pelkästään hymistellä. Oli retusoinnin kieltäminen lailla sitten toimivin ratkaisu tai ei, ainakin on todella hyvä, että asia on kunnolla nostettu esiin.

Jos mainoskuvien retusoinnin rajoittamisella voidaan vaikuttaa vääristyneeseen kauneusihanteeseen ja vähentää ihmisten ahdistusta, ehkä monet oppisivat taas arvostamaan enemmän omaa peilikuvaansa. Mainostajat voisivat toki yhä turvautua kauniisiin malleihin, mutta olisi mukava nähdä heidän luonnollinen kauneutensa – ei valheellista täydellisyyttä.

Kuten seuraava videopätkä näyttää, photoshopilla on helppo huijata:

Mitä mieltä sinä olet retusoiduista mainoskuvista? Miten suhtautuisit kuvanmuokkauksen rajoittamiseen? Myös miesten kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla – koetteko paineita photoshopatuista vatsalihaksista ja levennetyistä hartioista?

Kuva: Arturo de Albornoz