Archive for the ‘Kaupunkikulttuuri’ Category
You are currently browsing the archives for the Kaupunkikulttuuri category.
You are currently browsing the archives for the Kaupunkikulttuuri category.
Oletko jo törmännyt uutiseen naisten ikiomista parkkipaikoista?
Kiinassa Hebein maakunnassa sijaitsevaan ostoskeskukseen on avattu parkkipaikka, johon vain naiset pääsevät pysäköimään. Olin tikahtua välipalaani, kun luin juttua parkkipaikasta, jossa ruudut ovat tavallista leveämmät ja kirkkaat valot auttavat pysäköinnissä. Parkkipaikan seinät on tietysti myös koristeltu vaaleanpunaisen ja lilan sävyillä ja seiniä ilostuttavat sarjakuvahahmot!
Parkkipaikka on kuin omalaatuisempi versio leiditakseista, joissa sentään on oikeasti jotain järkeä. Mutta että oikein pinkki pysäköintialue ja henkilökunta opastamassa parkkeerauksen saloihin. Vautsi!
Ideaa voisi viedä vielä pidemmälle: pysäköintialueelle voisi laittaa soimaan hempeää musiikkia, autoilijoita voisivat kannustaa “Yes, we can!” -tyyppiset opaskilvet ja katosta voisi sataa karkkia. Oikein parkkeerannut voisi saada henkilökunnalta vielä ruusupuskan.
Kyllä autoilu on ihquu!
Kuva: Great Beyond / Tony Case
Latviassa asuva ystäväni oli käymässä Suomessa jokin aikaa sitten, ja kävimme tietysti yhdessä kahvittelemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Ystäväni kertoi Riian edullisesta ja toimivasta taksiverkostosta, johon kuuluu myös naisille suunnattu Lady Taxi.
Kyseisten taksien kohderyhmä on siis naisasiakkaat ja taksikuskeina toimivat ainoastaan naiset. Firman tarkoituksena on työllistää paikallisia leidejä ja antaa turvallisuudentunnetta naispuolisille matkustajille.
Lady Taxi on kuulemma varsin suosittu taksifirma Riiassa, ja ystäväni kertoi suosivansa kyseisen yrityksen palveluja aina yöaikaan. Baarista palatessa on mukavampi tilata kyyti sellaiselta taholta, jonka kuskit pienemmällä todennäköisyydellä alkavat lääppiä asiakasta tai kertoa härskejä juttuja.
Itselläni ei onneksi ole koskaan ollut huonoja kokemuksia taksikuskeista, mutta yöaikaan varsinkin vieraassa kaupungissa tilaisin kyllä minäkin mieluiten leiditaksin. Minä ja ystäväni emme selvästi ole ainoita, sillä takseille on kysyntää muuallakin. Naisille suunnattuja takseja löytyy ainakin Venäjältä, Englannista, Hollannista, Senegalista, Arabiemiraateista, Iranista ja Meksikosta.
Meksikolaisen Pueblan kaupungin taksit ovat ilmeisesti joidenkin mielestä vetäneet homman vähän överiksikin, sillä takseista löytyy myös kauneudenhoitotuotteita. Itse ottaisin moisen huumorilla, sillä onhan siinä jotain aika söpöä hypätä pinkkiin taksiin ja sutia puuteria samalla nassuun!
Sanomattakin on silti selvää, että tärkeintä leiditaksi-ilmiössä on kahden T:n oppi: työllistäminen ja turvallisuus. Molemmat tärkeitä asioita jokaisen ihmisen elämässä!
Lisää aiheesta:
Kuva: Sagrado Corazón

Kun on pohdiskellut viime aikoina paljon epätodellisten mainoskuvien maailmaa ja vääristyneitä kauneusihanteita, on aika vaihteeksi nauttia aivan arkisista ja konkreettisista asioista.
Arjesta nautiskelu alkoi sopimalla ystävän kanssa kahvilatreffit ja pukeutumalla asianmukaisesti: kaulaan energinen lempparihuivi ja jalkoihin pirtsakat menopelit. Vaikka pitkittynyt köhä on vaivannut jo viikkokaupalla, jokin tässä huivi ja tossut -yhdistelmässä saa välittömästi freesimmän fiiliksen aikaan. Onneksi.
Yksi ihanimmista ja konkreettisimmista asioista on tietysti herkuttelu, joten suunnistin ystäväni kanssa yhteen suosikkipaikoistani. Vohvelikahvila ei pettänyt tälläkään kertaa. Rapea vohveli, vaniljajäätelö ja kaakao veivät kielen mennessään alta aikayksikön, nam! Toki mukaan herkkupöytään mahtui myös mielenkiintoisia keskusteluja tasa-arvosta, eläinaiheista ihastelua sekä yleistä pulinaa.
Viihtyisä vaatetus, hyvä seura ja herkuttelu = Muskelotin kaava arjen hurmokseen!

… saivat suun makeaksi ja mielen iloiseksi. Viikonloppureissu Helsinkiin, mainiota kahvitteluseuraa, hassuja juttuja ja rentoa meininkiä. Omaan herkutteluhetkeeni kuuluivat Engelin tee ja suklaasitruunakakku, joka oli aivan käsittämättömän hyvää. Suklaan ja kirpeän sitruunan yhdistelmä oli yllättävä, raikas ja toimiva. Engelistä on hyvää vauhtia kehittymässä uusi suosikkipaikkani!
Missä ja millaisessa seurassa sinä herkuttelet mieluiten?

Vappu tuli ja vappu meni, aurinko paistoi ja muffinssit maistuivat. Työväen, opiskelijoiden ja piknikkien juhla on ollut jo pitkään lempijuhlani. Joidenkin mielestä toukokuun ensimmäinen on vain yksi uudenvuoden ja juhannuksen kaltaisista pakkopippaloista, mutta minulle se on merkinnyt aina iloista kevään juhlaa. Valoa, karnevaalihenkeä ja herkkuja.

Tänä vuonna vietin vappupäivää piknikillä Helsingin Kaivopuistossa, Ullanlinnanmäellä. Mukana oli hyvän seuran ja serpentiinien lisäksi donitseja, sipsejä, keksejä, patonkia, kirsikkatomaatteja, muffinsseja sekä simaa ja kuohuviiniä! Sekä tietysti Unipossu – tuo aina yhtä suloinen pehmoeläin! Unipossusta näytti kuorituvan todellinen juhlapossu, sen verran veikeästi se oli vappuhengessä mukana.

Porukkaa riitti Kaivarissa vaikka kuinka, mutta niin upealla säällä se ei ollut ihmekään. Todella harmillista oli kuitenkin se, että tänä vuonna juhlakansa oli jättänyt jälkeensä enemmän roskia kuin koskaan ennen. Luulisi, että ihmisten ympäristötietoisuus olisi kasvanut jo sen verran, että he tajuaisivat kerätä omat roskansa pois. Mutta ei. Vaikka Helsingin Sanomat on jo viiden vuoden ajan kannustanut ihmisiä keräämään skumppapulloja talteen ja lahjoittanut siitä hyvästä leffalippuja, mikään ei oikein tunnu auttavan. Jonkinlaista vieläkin tehokkaampaa kannustinjärjestelmää ilmeisesti tarvittaisiin, sillä pulloja keränneet muutamat lapset eivät huolineet heille tarjottuja tavallisia tölkkejä mukaan. “Ei me tehdä niillä mitään.”

Ehkä kannustinjärjestelmää vieläkin tärkeämpi juttu olisi tosiaan se, että ihmiset tuntisivat oman vastuunsa kaupungin viihtyvyydestä. Kaupunki ei ole vain yleinen kasvoton tila, vaan monen oma kotipaikka. Ei ole kivaa käyskennellä puistoissa ja merenrannalla ja joutua tuijottamaan kaikkialla hylättyjä tölkkejä, paperilautasia ja likaisia roskia. Ei kai kukaan tykkäisi, jos oman kodin lattiallakaan lojuisi käytettyjä paperiliinoja, eilispäivän ruuantähteitä ja tahmeita muovipusseja?

Mitä mieltä olet – miten roskaamisen vähentämiseen voisi vaikuttaa tehokkaimmin?
Edellisestä matka-aiheisesta postauksesta on vierähtänyt jo tovi, joten ajattelin näin pääsiäisen alla vinkata eräästä herkullisesta kohteesta.
Jos suunnittelet matkaa Berliiniin ja kaipaat makeita suklaamunia, suosittelen ehdottomasti käymään Fassbender & Rauschilla.
Kyseessä on Euroopan suurin suklaakauppa ja herkutteliijan taivas. Fassbender & Rauschilta voi ostaa käsintehtyjä tryffeleitä, suussasulavia suklaalevyjä, lahjapakkauksia, suklaalevitteitä ja ehkä maailman parhaimpia kaakaojauheita.
Paikka on koristeltu upeasti ja kaupasta löytyy muun muassa suklaasta tehty valtava Berliinin huulipunakirkko, parlamenttitalo ja suklaatulivuori, joka pulppuaa sulaa suklaata!
Lisäksi liikkeen yläkerrasta löytyvät suklaakahvila ja suklaaravintola! Kahvilan herkut ovat todella kohtuuhintaisia, jopa edullisia ottaen huomioon paikan tason. Suklaaleivoksen saa vajaalla neljällä eurolla ja täyteläinen kaakaojuoma maksaa kolmesta viiteen euroa. Saman verran joutuu pulittamaan Suomessa jostain perustortusta tai pussikaakaosta!
Suklaaravintolassa hinnat ovat selvästi korkeammat: neljän suklaaruokalajin menusta saa maksaa n. 80 euroa, mutta hintaan kuuluu ilmeisesti myös päivällisshow.
Ravintolasta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta asuessani Berliinissä kävin kyllä Fassbender & Rauschin kahvilassa herkuttelemassa ja putiikkipuolella shoppailemassa.
Omiin suosikkeihini lukeutuvat paikan tuhdit kaakaot ja ihanat tryffelit. Nam nam!
Herkuttelun iloa!