Lifestyle Muskelotti

KÄÄK! MAALARI TYTÖT VIE MEIJJÄN TYÖT!1!!!11!

Jes, me kympin tytöt tullaan ja maailma vavahtelee!

Lehden oivan kirjoituksen (Tyttökriittinen liike nostaa päätään lähiöissä) lisäksi olen ilahtunut Facebookin AHKERAT MAALARI TYTÖT POIS SUOMESTA VIEMÄSTÄ MEIJJÄN TYÖPAIKAT!!!11!1 -ryhmästä. Loistavaa ironiaa, joka kuittailee sekä maahanmuuttokriitikoille että miesliikkeen ahdasmielisemmän siiven kannattajille. Eivätkös ne kovaäänisimmät huutelijat ole aina ehdottaneet palkkaerojen ratkaisemiseksi sitä, että naisten pitäisi vain rohkeasti mennä  miesvaltaisille aloille?  No nyt on menty.

FB-ryhmällä on muuten jo yli 800 kannattajaa.

Mutta tosissaan, jos kympin tyttöjen hyvät arvosanat ovat ongelma koulutukseen pyrkiessä, eiköhän pitäisi olla selvä juttu, että ongelma on silloin koulutusjärjestelmässä jos jossain, ei tytöissä tai pojissa.

Tiivistetään loistava parodia tähän ryhmän seinällä olevaan kommenttiin:

NAISEN PAIKKA HELLAN JA LIEDEN VÄLISÄ = EI MAALAA MASA?? KUKA NYT TISKAA KYSYMPÄHÄN WAAN

Kuva: Patrick Goossens

Mimmiliiga ja yhteistyön voima

Radio Helsingin uusi radio-ohjelma Mimmiliiga teki viime viikolla varsin lupaavan ensimmäisen lähetyksensä. Mistä ohjelmassa siis on kyse?

“Radio Helsingissä haetaan suomalaiseen tasa-arvokeskusteluun erilaisia, mahdollisesti uusia, kulmia. Mimmiliiga testaa voiko naisasiaa puhua ilman, että aiheista vauhkoonnutaan heti, saatetaan miessakit raivon partaalle tai ollaan yksisilmäisesti vain naisten asialla.”

Ensimmäisessä lähetyksessä keskustelu oli rentoa, keskustelijat hyväntuulisia ja iloisella fiiliksellä. Huvittavaa toki oli, että ohjelmaa oli Helsingin Sanomien keskustelupalstalla kritisoitu jo ennen kuin ensimmäinen lähetys oli vielä radioaalloille ehtinytkään. Mutta kuten Hesarin toimituspäällikkö Reetta Räty tiesi, tunteet kuohuvat palstalla aina, kun puhutaan:

• ruotsin kielen opetuksesta
• maahanmuutosta
• sukupuolten tasa-arvosta

Ohjelman keskustelijat pohdiskelivat, miksi tasa-arvoasiat herättävät niin vahvoja tunteita. Samaa olen miettinyt minäkin, sillä haluan nähdä tasa-arvoasiat positiivisena voimamavara, en uhripääomana. Kuitenkin lähes kaikki  blogiini kirjoittamat postaukseni, joissa mainitsen sanan feminismi, ovat herättäneet osassa lukijoista hyvin vahvoja mielipiteitä.

Toivonkin, että jos jossain vaiheessa miesasiamiehet kokevat heidän näkökulmaansa huomioitavan  tasa-arvokysymyksissä, miesasialiikkeen ärhäkkä lähestymistapa neutralisoituu ja rentoutuu. Aivan kuten feminismikin on muokkautunut vuosikymmenten myötä.

Miesasiamiehet ovat kertoneet hakevansa äänekkäillä avauksillaan juuri huomiota, minkä voi hyvin ymmärtää.  Jos henkilö kokee, ettei esimerkiksi miesten asemaa huoltajuuskiistoissa tai asunnottomuuden suhteen oteta vakavasti, seuraa tilanteesta monelle varmasti epätoivoa ja turhautumista.

Toivottavasti tuleekin vielä aika, jolloin tasa-arvokeskustelussa lähtökohtina eivät ole provokaatio tai vastakkainasettelu vaan yhteistyön voima. Uskoisin sen olevan hedelmällisin tie, ja samaa uskon Mimmiliigan tekijöiden ajattelevan.

Kuten miespuolinen kuuntelija kommentoi Mimmiliigaan lähettämässään palautteessa:

“Ei unohdeta, että naisen vapautuminen on tavallaan tarkoittanut myös miehen vapautumista.”

Kuuntele ohjelma täällä.

Mimmiliiga joka keskiviikko kello 12-13 Radio Helsingissä, 88,6 MHz.

Kuva: Roadsidepictures

Good work sister – and brother!

Olen seurannut viime päivinä mielenkiinnolla keskustelua, jonka kirvoitti Sdp:n esitys myös naisille pakollisesta kansalaispalvelusta. Jos kyse on siitä, että herätään pohtimaan laajemmin tasa-arvon merkitystä, miesten sekä naisten tasavertaisia mahdollisuuksia ja velvollisuuksia, niin hyvä. Silloin esitys voisi olla ihan paikallaan.

Jos kysymys on siitä, että yritetään sahata naisilta oksaa alta ja rankaista pitkän työn tuloksina syntyneistä tasa-arvon hedelmistä sälyttämällä lisää velvollisuuksia, esitys ei ehkä olisikaan niin jalomielinen. Tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon en kuitenkaan haluaisi uskoa.

Kansalaispalvelussa olisi varmasti paljon plussaa, mutta pelkkä automaattinen tasa-arvon voitto se ei aivan ehdottomasti olisi. Kuten Aamulehti pääkirjoituksessaan tänään kirjoitti, “miten kävisi naisten työurien, joita äitiys- ja hoitovapaat muutoinkin lyhentävät?”

Ei, kaikki naiset eivät hanki lapsia eikä synnyttäminen ole vaatimus tai velvollisuus (jos ohittaa yhteiskunnan painostavilta tuntuvat ennakko-oletukset), mutta työnhakijoina naiset ovat osalle työnantajista Potentiaalisia Tulevia Äitejä. Työhaastatteluissa näiltä PTÄ:ltä sitten kysellään, että “mites se perhetilanne ja entäs ne lapset”, vaikka asia ei olisi ajankohtainen kymmeneen vuoteen tai koskaan.

Pahimmassa tapauksessa PTÄ:n työura olisi hyvinkin lyhyt ja katkonainen – ensin kansalaispalvelukseen, sieltä opiskelemaan, sieltä pätkätöiden maailmaan ja sieltä joko A) äitiyslomalle tai B) vakitöiden metsästykseen vauvauteluiden ristitulessa.

Ehdotankin seuraavaa tasa-arvon kehittämiseksi: Kyllä, kaikille samanpituinen kansalaispalvelus ja kyllä, kaikille vanhemmille pakolliset vanhempainvapaat joko puoliksi tai Islannin 3+3+3 -mallin mukaan. Työnantajille asennekasvatusta, naisille rohkeutta pyytää palkankorotusta ja miehille rohkeutta tutustua oman lapsensa arkihoitoon.

Mitä mieltä sinä olet? Kannatatko kansalaispalvelua, entäpä vanhempainvapaiden jakamista?

Kuva: michal_hadassah