Lifestyle Muskelotti

Good work sister – and brother!

Olen seurannut viime päivinä mielenkiinnolla keskustelua, jonka kirvoitti Sdp:n esitys myös naisille pakollisesta kansalaispalvelusta. Jos kyse on siitä, että herätään pohtimaan laajemmin tasa-arvon merkitystä, miesten sekä naisten tasavertaisia mahdollisuuksia ja velvollisuuksia, niin hyvä. Silloin esitys voisi olla ihan paikallaan.

Jos kysymys on siitä, että yritetään sahata naisilta oksaa alta ja rankaista pitkän työn tuloksina syntyneistä tasa-arvon hedelmistä sälyttämällä lisää velvollisuuksia, esitys ei ehkä olisikaan niin jalomielinen. Tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon en kuitenkaan haluaisi uskoa.

Kansalaispalvelussa olisi varmasti paljon plussaa, mutta pelkkä automaattinen tasa-arvon voitto se ei aivan ehdottomasti olisi. Kuten Aamulehti pääkirjoituksessaan tänään kirjoitti, “miten kävisi naisten työurien, joita äitiys- ja hoitovapaat muutoinkin lyhentävät?”

Ei, kaikki naiset eivät hanki lapsia eikä synnyttäminen ole vaatimus tai velvollisuus (jos ohittaa yhteiskunnan painostavilta tuntuvat ennakko-oletukset), mutta työnhakijoina naiset ovat osalle työnantajista Potentiaalisia Tulevia Äitejä. Työhaastatteluissa näiltä PTÄ:ltä sitten kysellään, että “mites se perhetilanne ja entäs ne lapset”, vaikka asia ei olisi ajankohtainen kymmeneen vuoteen tai koskaan.

Pahimmassa tapauksessa PTÄ:n työura olisi hyvinkin lyhyt ja katkonainen – ensin kansalaispalvelukseen, sieltä opiskelemaan, sieltä pätkätöiden maailmaan ja sieltä joko A) äitiyslomalle tai B) vakitöiden metsästykseen vauvauteluiden ristitulessa.

Ehdotankin seuraavaa tasa-arvon kehittämiseksi: Kyllä, kaikille samanpituinen kansalaispalvelus ja kyllä, kaikille vanhemmille pakolliset vanhempainvapaat joko puoliksi tai Islannin 3+3+3 -mallin mukaan. Työnantajille asennekasvatusta, naisille rohkeutta pyytää palkankorotusta ja miehille rohkeutta tutustua oman lapsensa arkihoitoon.

Mitä mieltä sinä olet? Kannatatko kansalaispalvelua, entäpä vanhempainvapaiden jakamista?

Kuva: michal_hadassah