Archive for the ‘Asenteet ja tasa-arvo’ Category
You are currently browsing the archives for the Asenteet ja tasa-arvo category.
You are currently browsing the archives for the Asenteet ja tasa-arvo category.
Jos ekofeminismi kiinnostaa, kannattaa klikata itsensä Uuden Mustan sivuille ja lukea tämä juttu.
Eipä muuta tällä kertaa, palaillaan!
Jes, me kympin tytöt tullaan ja maailma vavahtelee!
Lehden oivan kirjoituksen (Tyttökriittinen liike nostaa päätään lähiöissä) lisäksi olen ilahtunut Facebookin AHKERAT MAALARI TYTÖT POIS SUOMESTA VIEMÄSTÄ MEIJJÄN TYÖPAIKAT!!!11!1 -ryhmästä. Loistavaa ironiaa, joka kuittailee sekä maahanmuuttokriitikoille että miesliikkeen ahdasmielisemmän siiven kannattajille. Eivätkös ne kovaäänisimmät huutelijat ole aina ehdottaneet palkkaerojen ratkaisemiseksi sitä, että naisten pitäisi vain rohkeasti mennä miesvaltaisille aloille? No nyt on menty.
FB-ryhmällä on muuten jo yli 800 kannattajaa.
Mutta tosissaan, jos kympin tyttöjen hyvät arvosanat ovat ongelma koulutukseen pyrkiessä, eiköhän pitäisi olla selvä juttu, että ongelma on silloin koulutusjärjestelmässä jos jossain, ei tytöissä tai pojissa.
Tiivistetään loistava parodia tähän ryhmän seinällä olevaan kommenttiin:
NAISEN PAIKKA HELLAN JA LIEDEN VÄLISÄ = EI MAALAA MASA?? KUKA NYT TISKAA KYSYMPÄHÄN WAAN
Kuva: Patrick Goossens
Radio Helsingin uusi radio-ohjelma Mimmiliiga teki viime viikolla varsin lupaavan ensimmäisen lähetyksensä. Mistä ohjelmassa siis on kyse?
“Radio Helsingissä haetaan suomalaiseen tasa-arvokeskusteluun erilaisia, mahdollisesti uusia, kulmia. Mimmiliiga testaa voiko naisasiaa puhua ilman, että aiheista vauhkoonnutaan heti, saatetaan miessakit raivon partaalle tai ollaan yksisilmäisesti vain naisten asialla.”
Ensimmäisessä lähetyksessä keskustelu oli rentoa, keskustelijat hyväntuulisia ja iloisella fiiliksellä. Huvittavaa toki oli, että ohjelmaa oli Helsingin Sanomien keskustelupalstalla kritisoitu jo ennen kuin ensimmäinen lähetys oli vielä radioaalloille ehtinytkään. Mutta kuten Hesarin toimituspäällikkö Reetta Räty tiesi, tunteet kuohuvat palstalla aina, kun puhutaan:
Ohjelman keskustelijat pohdiskelivat, miksi tasa-arvoasiat herättävät niin vahvoja tunteita. Samaa olen miettinyt minäkin, sillä haluan nähdä tasa-arvoasiat positiivisena voimamavara, en uhripääomana. Kuitenkin lähes kaikki blogiini kirjoittamat postaukseni, joissa mainitsen sanan feminismi, ovat herättäneet osassa lukijoista hyvin vahvoja mielipiteitä.
Toivonkin, että jos jossain vaiheessa miesasiamiehet kokevat heidän näkökulmaansa huomioitavan tasa-arvokysymyksissä, miesasialiikkeen ärhäkkä lähestymistapa neutralisoituu ja rentoutuu. Aivan kuten feminismikin on muokkautunut vuosikymmenten myötä.
Miesasiamiehet ovat kertoneet hakevansa äänekkäillä avauksillaan juuri huomiota, minkä voi hyvin ymmärtää. Jos henkilö kokee, ettei esimerkiksi miesten asemaa huoltajuuskiistoissa tai asunnottomuuden suhteen oteta vakavasti, seuraa tilanteesta monelle varmasti epätoivoa ja turhautumista.
Toivottavasti tuleekin vielä aika, jolloin tasa-arvokeskustelussa lähtökohtina eivät ole provokaatio tai vastakkainasettelu vaan yhteistyön voima. Uskoisin sen olevan hedelmällisin tie, ja samaa uskon Mimmiliigan tekijöiden ajattelevan.
Kuten miespuolinen kuuntelija kommentoi Mimmiliigaan lähettämässään palautteessa:
“Ei unohdeta, että naisen vapautuminen on tavallaan tarkoittanut myös miehen vapautumista.”
Mimmiliiga joka keskiviikko kello 12-13 Radio Helsingissä, 88,6 MHz.
Kuva: Roadsidepictures
Päivän inspiraationa toimivat espanjalaisen Desirée Delgadon upeat kuvat kuvasarjasta Canons of beauty. Valokuvaaja kuvailee sarjaansa seuraavin sanoin:
” I’m not in the right canons of beauty… But this doesn’t mean that I’m not pretty. “
Espanjattaren kuvissa ja asenteessa on samanaikaisesti sekä positiivisuutta että kirpeää kriittisyyttä, mikä puhuttelee ainakin minua. Juuri tällaisesta tyylistä ja feminismistä minä pidän – oivaltavasta, kauniista ja voimaannuttavasta.
Entä mitä muuta kuuluu?
Viime aikoina olen ollut uppoutuneena opintoihin ja töihin, joista jälkimmäisessä on auennut muutamakin kiinnostava uusi ovi ja projekti. Niistä lisää myöhemmin.
PS. Kiitoksen kaikille blogikyselyyn vastanneille! Ihanaa kuulla, että blogin aiheet ovat olleet enemmistön mielestä toimivia ja mielenkiintoisia, sillä sama linja jatkuu tulevaisuudessa. Välillä on vain hauska kuulla hieman tarkemmin lukijoidenkin mietteitä, kun kommenttilaatikkoon kommentoi kuitenkin vain pieni osa.
Olen seurannut viime päivinä mielenkiinnolla keskustelua, jonka kirvoitti Sdp:n esitys myös naisille pakollisesta kansalaispalvelusta. Jos kyse on siitä, että herätään pohtimaan laajemmin tasa-arvon merkitystä, miesten sekä naisten tasavertaisia mahdollisuuksia ja velvollisuuksia, niin hyvä. Silloin esitys voisi olla ihan paikallaan.
Jos kysymys on siitä, että yritetään sahata naisilta oksaa alta ja rankaista pitkän työn tuloksina syntyneistä tasa-arvon hedelmistä sälyttämällä lisää velvollisuuksia, esitys ei ehkä olisikaan niin jalomielinen. Tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon en kuitenkaan haluaisi uskoa.
Kansalaispalvelussa olisi varmasti paljon plussaa, mutta pelkkä automaattinen tasa-arvon voitto se ei aivan ehdottomasti olisi. Kuten Aamulehti pääkirjoituksessaan tänään kirjoitti, “miten kävisi naisten työurien, joita äitiys- ja hoitovapaat muutoinkin lyhentävät?”
Ei, kaikki naiset eivät hanki lapsia eikä synnyttäminen ole vaatimus tai velvollisuus (jos ohittaa yhteiskunnan painostavilta tuntuvat ennakko-oletukset), mutta työnhakijoina naiset ovat osalle työnantajista Potentiaalisia Tulevia Äitejä. Työhaastatteluissa näiltä PTÄ:ltä sitten kysellään, että “mites se perhetilanne ja entäs ne lapset”, vaikka asia ei olisi ajankohtainen kymmeneen vuoteen tai koskaan.
Pahimmassa tapauksessa PTÄ:n työura olisi hyvinkin lyhyt ja katkonainen – ensin kansalaispalvelukseen, sieltä opiskelemaan, sieltä pätkätöiden maailmaan ja sieltä joko A) äitiyslomalle tai B) vakitöiden metsästykseen vauvauteluiden ristitulessa.
Ehdotankin seuraavaa tasa-arvon kehittämiseksi: Kyllä, kaikille samanpituinen kansalaispalvelus ja kyllä, kaikille vanhemmille pakolliset vanhempainvapaat joko puoliksi tai Islannin 3+3+3 -mallin mukaan. Työnantajille asennekasvatusta, naisille rohkeutta pyytää palkankorotusta ja miehille rohkeutta tutustua oman lapsensa arkihoitoon.
Mitä mieltä sinä olet? Kannatatko kansalaispalvelua, entäpä vanhempainvapaiden jakamista?
Kuva: michal_hadassah
Tarvitseeko sanoa enempää?