Olivian Henkarikohtaista-blogissa Anna-Kaari Hakkarainen muisteli vanhaa lehtijuttua, jossa kerrottiin luonteenpiirteiden päättelystä huulipunan kulumismuodon perusteella. Hillitöntä, minäkin muistan joskus lukeneeni aiheesta jutun tai pari!

Ja hämmentävää on -  kuten Olivian blogipostauksessakin todettiin – kuinka kyseinen juttu yhä pulpahtaa mieleen huulipunaa levittäessä. Luin aiheesta siis jutun joskus pikkutyttönä ennen omia meikkikokeilujani  ja muistan ajatelleeni, että täytyy sitten muistaa huulipunaiässä kuluttaa oma huulipunani sopivan muotoiseksi. Enhän halunnut, että huulipunahylsystäni voisi joskus päätellä, että olisin tiukkis tai tylsimys! Ehei, mieluummin huulipunan muodon pitäisi vahvistaa käsitystäni loistavasta huumorintajustani, ystävällisyydestäni ja muista maailmaa syleilevistä piirteistäni.

Vaikka olenkin tätä nykyä enemmän huulikiilto- kuin huulipunaihmisiä, silti yhä huulipunapäivinä huomaan pohtivani vanhaa lehtijuttua. En muista enää, mikä muoto kuvasi mitäkin luonteenpiirrettä, mutta huulipunaa levittäessäni katselen kuluneen punan muotoa ja mietin, pitäisikö sitä tietoisesti yrittää muuttaa joksikin muuksi. Että olisi varmasti mukava ja symppis luonne.

Hulvatonta!

Kuva: Sergio Bertolini