Jes, me kympin tytöt tullaan ja maailma vavahtelee!

Lehden oivan kirjoituksen (Tyttökriittinen liike nostaa päätään lähiöissä) lisäksi olen ilahtunut Facebookin AHKERAT MAALARI TYTÖT POIS SUOMESTA VIEMÄSTÄ MEIJJÄN TYÖPAIKAT!!!11!1 -ryhmästä. Loistavaa ironiaa, joka kuittailee sekä maahanmuuttokriitikoille että miesliikkeen ahdasmielisemmän siiven kannattajille. Eivätkös ne kovaäänisimmät huutelijat ole aina ehdottaneet palkkaerojen ratkaisemiseksi sitä, että naisten pitäisi vain rohkeasti mennä  miesvaltaisille aloille?  No nyt on menty.

FB-ryhmällä on muuten jo yli 800 kannattajaa.

Mutta tosissaan, jos kympin tyttöjen hyvät arvosanat ovat ongelma koulutukseen pyrkiessä, eiköhän pitäisi olla selvä juttu, että ongelma on silloin koulutusjärjestelmässä jos jossain, ei tytöissä tai pojissa.

Tiivistetään loistava parodia tähän ryhmän seinällä olevaan kommenttiin:

NAISEN PAIKKA HELLAN JA LIEDEN VÄLISÄ = EI MAALAA MASA?? KUKA NYT TISKAA KYSYMPÄHÄN WAAN

Kuva: Patrick Goossens

Okei, en ole ollut aikoihin näin hämmentynyt. Myytinmurtaja vinkkasi jo blogissaan aiheesta, mutta pakkohan se on tännekin postata.

Olen ristiriitaisten tunteiden aallokossa. En osaa päättää, onko tämä uusi villitys nyt hienoa ja coolia vai täysin järjetöntä puuhaa?

Kertokaa te!

Kuva: Steve Jurvetson

Radio Helsingin uusi radio-ohjelma Mimmiliiga teki viime viikolla varsin lupaavan ensimmäisen lähetyksensä. Mistä ohjelmassa siis on kyse?

“Radio Helsingissä haetaan suomalaiseen tasa-arvokeskusteluun erilaisia, mahdollisesti uusia, kulmia. Mimmiliiga testaa voiko naisasiaa puhua ilman, että aiheista vauhkoonnutaan heti, saatetaan miessakit raivon partaalle tai ollaan yksisilmäisesti vain naisten asialla.”

Ensimmäisessä lähetyksessä keskustelu oli rentoa, keskustelijat hyväntuulisia ja iloisella fiiliksellä. Huvittavaa toki oli, että ohjelmaa oli Helsingin Sanomien keskustelupalstalla kritisoitu jo ennen kuin ensimmäinen lähetys oli vielä radioaalloille ehtinytkään. Mutta kuten Hesarin toimituspäällikkö Reetta Räty tiesi, tunteet kuohuvat palstalla aina, kun puhutaan:

• ruotsin kielen opetuksesta
• maahanmuutosta
• sukupuolten tasa-arvosta

Ohjelman keskustelijat pohdiskelivat, miksi tasa-arvoasiat herättävät niin vahvoja tunteita. Samaa olen miettinyt minäkin, sillä haluan nähdä tasa-arvoasiat positiivisena voimamavara, en uhripääomana. Kuitenkin lähes kaikki  blogiini kirjoittamat postaukseni, joissa mainitsen sanan feminismi, ovat herättäneet osassa lukijoista hyvin vahvoja mielipiteitä.

Toivonkin, että jos jossain vaiheessa miesasiamiehet kokevat heidän näkökulmaansa huomioitavan  tasa-arvokysymyksissä, miesasialiikkeen ärhäkkä lähestymistapa neutralisoituu ja rentoutuu. Aivan kuten feminismikin on muokkautunut vuosikymmenten myötä.

Miesasiamiehet ovat kertoneet hakevansa äänekkäillä avauksillaan juuri huomiota, minkä voi hyvin ymmärtää.  Jos henkilö kokee, ettei esimerkiksi miesten asemaa huoltajuuskiistoissa tai asunnottomuuden suhteen oteta vakavasti, seuraa tilanteesta monelle varmasti epätoivoa ja turhautumista.

Toivottavasti tuleekin vielä aika, jolloin tasa-arvokeskustelussa lähtökohtina eivät ole provokaatio tai vastakkainasettelu vaan yhteistyön voima. Uskoisin sen olevan hedelmällisin tie, ja samaa uskon Mimmiliigan tekijöiden ajattelevan.

Kuten miespuolinen kuuntelija kommentoi Mimmiliigaan lähettämässään palautteessa:

“Ei unohdeta, että naisen vapautuminen on tavallaan tarkoittanut myös miehen vapautumista.”

Kuuntele ohjelma täällä.

Mimmiliiga joka keskiviikko kello 12-13 Radio Helsingissä, 88,6 MHz.

Kuva: Roadsidepictures

Palatakseni kosmetiikkamainonnan maailmaan – aikamoinen muutos on tapahtunut mainonnan tyylissä vuosikymmenten myötä.  Vasemmalla oleva Maybellinen ripsivärimainos on peräti vuodelta 1935.

Mainonta Maybellinen esimerkissä oli visuaaliselta ilmeeltään varsin koruton ja tekstipainotteinen. Sävy oli huomattavasti maltillisempi kuin nykyään, mutta samoja elementtejä on silti selvästi havaittavissa.

“This smooth, easy applied mascara is absolutely harmless, non-smarting, tear-proof, and keeps the lashes soft and silky. You’ll be delighted with the results. Yes, thrilled!” – Maybellinen mainos

Eli vapaasti käännettynä: “Tämä tasainen ja helposti levitettävä ripsiväri on täysin vaaraton ja vedenkestävä. Se ei ärsytä silmiäsi, mutta pitää ripsesi pehmeän silkkisinä. Olet varmasti tyytyväinen lopputulokseen – suorastaan ihastunut!”

Muita varsin kiehtovia mainosesimerkkejä ovat myös seuraavat aikansa helmet. Kissproof-huulipunamainoksessa nainen hämmästelee, miksei ystävättärellä ole mukanaan huulipunaa. Tällä modernilla ystävättärelläpä onkin niin kestävä puna, ettei ole tarvetta kantaa huulipunapuikkoa mukana. Fiksua!

Clairol Cosmeticsin poskipuna-/aurinkopuuterimainos vuodelta 1967 vie ihanasti kesäisiin rantatunnelmiin, Revlonin kynsilakkamainos (1957) lupaa pysyvää ja kynsiin muokkautuvaa kynsilakkaa sekä Max Factorin huulipunahehkutus (1960) kertoo mm. uuden huulipunan sävystä Pink-A-Pale, joka on pehmeä, naisellinen ja hauras.

Klikkaa kuvia nähdäksesi ne suurempina.

Kuvat: cheripop, “T”eresa, rchappo2002, clotho98, Pink Ponk

Kauneusihanteiden muokkaaminen ja epärealistiset kuvankäsittelyt ovat olleet viime aikoina paljon pinnalla. Nyt myös verkkojulkaisu Uusi Musta on nostanut näitä tärkeitä teemoja esiin. Postaukset kuvankäsittelystä ja liioittelevasta kosmetiikkamainonnasta ovat olleet omia suosikkejani:  kyseiset jutut antavat havainnollisia esimerkkejä ja valottavat suomalaisten naistenlehtien mielipiteitä näihin ajankohtaisiin asioihin. Kosmetiikkamainonnan saloihin uppouduttiin myös radiolähetyksessä, kannattaa kuunnella!

Ote aiheisiin on ollut inspiroiva ja toiminnallinen, sillä Uuden Mustan aloitteesta voi nyt allekirjoittaa adressin liioittelevaa kosmetiikkamainontaa vastaan. Kuluttajavirasto voisi puuttua mainonnan tyyliin, jos siitä vain rohkeasti valitettaisiin. Mikäli pidät kauniista ripsiväristä, muttet usko väittämiä, joissa hehkutetaan nanosuperhyperteknologiaa ja sen avulla 70 % lisää tuuheutta lupaavaa ihmetököttiä, käypä allekirjoittamassa adressi täällä: www.adressit.com/kosmetiikkamainonta

Ehkä hieman yllättäen myös laulaja Britney Spears on ottanut kantaa kuvankäsittelyyn omilla mainoskuvillaan. Kuvista näkyy selvästi, kuinka photoshop tekee taikojaan: vyötäröä on kavennettu, reisiä hoikennettu, selluliittia poistettu, peppua ja pohkeita pienennetty.

Kukaan ei ole täydellinen – paitsi photoshop.

Muita postauksiani aiheesta:

Jessica Simpson kohahduttaa Marie Clairessa

Täydelliset vartalot

Lisää täydellisistä vartaloista

Tutustu Marie Clairen kuviin Jessica Simpsonista täällä.

Laulaja ja uuden televisiosarjan The Price of Beautyn juontaja Jessica Simpson on aiheuttanut pienimuotoisen kohun esiintymällä uusimmassa Marie Claire -lehdessä luonnollisessa lookissaan. Lehden mukaan Simpsonin kasvoilla ei ole meikkiä eikä hänen kuviaan ole photoshopattu. Jutun kommenttilaatikkoon on tulvinut kuitenkin kasa lukijoiden kriittisiä mielipiteitä, joissa ei uskota kuvien olevan täysin luonnollisia. Monet ovat vakuuttuneita, että Simpsonilla on ainakin ripsiväriä, huulikiiltoa ja poskipunaa kasvoillaan. Tai vähintäänkin optimaalisen valaistuksen aikaansaamiseen on käytetty runsaasti aikaa.

Kuvista noussutta väittelyä on ollut mielenkiintoista seurata. Ihmisten turhautuminen on hyvin ymmärrettävää, jos kuvia mainostetaan täysin luonnollisina, mutta ne eivät sitä todellisuudessa olisikaan. Se tuntuisi helposti huijaamiselta ja väärältä viestiltä, ikään kuin vihjattaisiin, että tältä sinäkin voisit näyttää ilman meikkiä ja kuvankäsittelyä.

En tiedä, ovatko Simpsonin kuvat todellisuudessa täysin luonnollisia. Todennäköisesti vähintään valaistusta on photoshopissa muokattu, ainakin näin maallikon näkökulmasta katsottuna. Kuvat näyttävät kuitenkin kauniilta ja tyylikkäiltä, oli niissä sitten huulikiiltoa tai ei. Simpson itse sanoo:

“I don’t have anything to prove anymore. What other people think of me is not my business.”

Olen iloinen siitä, että epärealistisiin mittasuhteisiin menevää kuvankäsittelyä ja luonnottomuutta on alettu kritisoida. Siksi olen myös iloinen Simpsonin päätöksestä haluta näyttää luonnollinen puolensa, sillä se antaa lisämainosta ajatukselle, ettei jokaisesta poskipäätä tai sisäreittä tarvitse muokata kuvankäsittelyllä.

Vaikken osaa varmaksi sanoa Simpsonin tilannetta, sen tiedän, että todella luonnonkauniita ihmisiä kyllä löytyy. Marie Clairen jutun kommenteissa on kritisoitu, ettei kenelläkään voi olla Simpsonin kaltaisia ripsiä tai ihoa luonnostaan. Ystävälläni Margaretalla on luonnostaan erittäin tuuheat ja pitkät ripset, ja toinen ystäväni Meri voisi mennä vaikka  muotikuvauksiinkin ilman meikkiä.

Ei kauneuteen välttämättä tarvita vippaskonsteja. Toivotaan, että sama pätee myös Marie Clairen ja yhä useampien lehtien linjaan.