Minäkään en missään nimessä aliarvioi ammattimalleja tai heidän työnsä vaativuutta, toivoisin vain lisää monipuolisuutta ja erilaisia malleja lehtien sivuille. Ihan sama, ovatko mallit ammattimalleja vai tavismalleja, kaipaan ennenkaikkea erinäköisiä, -kokoisia ja -tyylisiä malleja muotikuviin. Ihanteellista olisi, että kuvissa olisi niin hoikkia kuin kurvikkaita, nuoria ja vanhoja, aasialaisia ja länsimaalaisia malleja – siis yhtä monipuolista kirjoa kuin maailmassamme on. Nykyiset 0-koon mallit luovat aika suppeaa kuvaa todellisuudesta.

Jos Mirjam Salminen s. -25 olisi Olivian kannessa, nostaisin kyllä lehdelle hattua ja heittäisin pari volttia innostuksesta!

“Muutenkin ne muotirievut saattavat olla aika kummallisia – kuka muka menisi jossain kalaverkko-autonrengas-paljetti -viritelmässä lähikauppaan?”

Heh, muotiluomukset ovat tosiaan parhaimmillaan aika uskomattomia kokonaisuuksia! Sanoisin, että sopiva yhdistelmä olisi luovaa mielikuvitusta ja toimivaa käytännöllisyyttä.

Ns. “mainosmalleja” eli siis “tavallisia ihmisiä” etsii listoilleen Suomessa muun muassa mainostoimisto Clamos. Mainosmalleilla ei ole koko tai ikä rajoituksia vaan “tärkeintä mainosmallille ovat persoonalliset kasvot, hyvä iho, esiintymistaito ja yhteistyökyky sekä joustava työ- / opiskeluaikataulu.” Clamoksen listoilta löytyykin todella kauniita ja persoonallisia mainosmalleja, mm. senioreja, joita mieluusti näkisi enemmän myös muotikuvissa. Katsokaapa vain täältä: http://www.clamos.com/mallit/naiset-mainos/elokuva-avustajat.htm

Että millois me nähdään vaikka Mirjam Salminen s. -25 vaikka Olivian kannessa? Mää ostaisin sen lehden.

Eihän draamasarjoihinkaan napata näyttelijöitä suoraan kadulta – tosi-tv on oma gendrensä. Miksi mallintyötä vähätellään tämmöisellä “kyllä määkin voisin olla malli, jos vaan olisin oikean pituinen ja oikeassa painoluokassa” -ajattelulla? Ei se ihan niin helppoa ole. Olen itse joskus amatöörinä joutunut toimimaan mallina taidevalokuvissa ja ei oo kuulkaas helppoa se. Ei sopisi minulle ammatiksi. Vaikka olenkin omasta mielestäni luonnossa ihan nätti.

Siitä voidaan sitten tietysti puhua ihan erikseen, että ammattimallien joukkoon kaipaan minäkin enemmän persoonallisemman näköisiä ihmisiä – erikokoisia, mallisia ja värisiä miehiä ja naisia. Toisaalta kyllähän näitä “persoonallisten” mallien mallitoimistoja on jo olemassakin – ja useimmilla toimistoilla myös on listoillaan muotikuvausmalliensa lisäksi “tavallisen näköisiä” tai “persoonallisia” malleja, joita käytetään esimerkiksi sellaisissa mainoksissa, joissa katsojan halutaan mallin kauneuden sijaan kiinnittävän huomiota johonkin toiseen yksityiskohtaan. Toivoisin, että näille jo ammattimaisesti työskentelevile malleille löytyisi lisää keikkaa myös muotikuvauksissa.

Mää oon tykännyt Suomen huippumalli -sarjasta, koska siinä hyvin menestyneet tytöt on järjestelmällisesti olleet paitsi kauniita ja mallimittaisia myös persoonallisia, älykkäitä, hyviä esiintyjiä ja mielenkiintoisia ihmisiä. Sarja on rikkonut kivasti kuvaa siitä, että malli on vain aivoton vaateripustin, jonka ei tarvitse osata mitään.

Kauneus on lahjakkuuden laji.

Muutenkin ne muotirievut saattavat olla aika kummallisia – kuka muka menisi jossain kalaverkko-autonrengas-paljetti -viritelmässä lähikauppaan? Ymmärrän kyllä, että muotikuvista on tarkoitus poimia ideoita omaan pukeutumiseensa, eikä siis ottaa kaikkea sellaisenaan käyttöön. Mutta jos kuteet ja mallit ovat jostain ihan muusta maailmasta kuin tästä arkisesta, mitä järkeä niissä kuvissa on? Miksi mä haluaisin katsella niitä?