19
Jan
2010
Ammattimallit vs. tavismallit
Saksalainen naistenlehti Brigitte otti ja repäisi. Tammikuun alusta lähtien Brigitte luopui ammattimallien käyttämisestä lehden kuvissa ja kuvaa tätä nykyä muotikuviinsa tavallisia naisia. Iso käsi Brigittelle!
“Die Mode hat sich geändert.
Die Frauen haben sich verändert.
Unsere Welt ist eine andere.” -Brigitte
Brigitten mukaan muoti ja naiset ovat muuttuneet, maailma on erilainen. Naiset eivät tarvitse enää tikkulaihoja sijaisia esittämään itseään lehden muotikuvissa, vaan tarkoitus on antaa muodille tavallisen naisen kasvot. Muodin ytimessä eivät enää ole pelkät trendit, vaan ennen kaikkea persoonallisuus.
Olen innoissani Brigitten uudesta asenteesta ja toivon sen leviävän laajasti myös muihin medioihin. Lehden lukijat voivat ilmoittaa kiinnostuksensa muotikuvauksiin osallistumisesta ja nettisivuilla voi äänestää mieleisensä uuden mallikasvon. Oman ääneni kävin jo antamassa 59-vuotiaalle Dorothealle.
Hei kivaa! Tällaisella on vaan vaara jäädä aika marginaali-ideaksi, mutta toivottavasti kantaa pidemmällekin!
Rispektiä lehdelle! Hieno ja ennen kaikkea järkevä idea. Olen itse lopen kyllästynyt muotilehtien vaatekuviin. Tiedänhän yleensä jo kättelyssä, että kuvattu vaate nyt ainakaan ei mitenkään tule sopimaan mun kropalleni. Yhtä hyvin ne rimssut ja tunikat voisi siis pukea jollekin isolle, karvaiselle sedälle! Yhtä vähän he muistuttavat mun kroppamalliani kuin jotkut koon 0 mallinaiset.
Muutenkin ne muotirievut saattavat olla aika kummallisia – kuka muka menisi jossain kalaverkko-autonrengas-paljetti -viritelmässä lähikauppaan? Ymmärrän kyllä, että muotikuvista on tarkoitus poimia ideoita omaan pukeutumiseensa, eikä siis ottaa kaikkea sellaisenaan käyttöön. Mutta jos kuteet ja mallit ovat jostain ihan muusta maailmasta kuin tästä arkisesta, mitä järkeä niissä kuvissa on? Miksi mä haluaisin katsella niitä?
Mä en sinäänsä vastusta näitä “oman elämänsä huippumalli” -kokeiluja, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että valokuvamallin ammatti on ammattitaitoa vaativa ammatti siinä missä joku muukin ammatti. Ei kuka tahansa sovellu malliksi; ammattimaisen mallin on oltava esiintymistaitoinen, säteilevä, kärsivällinen, ilmeikäs, persoonallinen ja ymmärrettävä jotain kuvakulmista ja niiden vaikutuksesta siihen, miten kannattaa poseerata jne. Valokuvamallin ammatti on perinteisesti ollut homma, joka opitaan tekemällä. Ei se silti tarkoita, että ihan kuka tahansa voi oppia kyseisen taidon. Älyä ja taipumusta sekin homma vaatii.
Eihän draamasarjoihinkaan napata näyttelijöitä suoraan kadulta – tosi-tv on oma gendrensä. Miksi mallintyötä vähätellään tämmöisellä “kyllä määkin voisin olla malli, jos vaan olisin oikean pituinen ja oikeassa painoluokassa” -ajattelulla? Ei se ihan niin helppoa ole. Olen itse joskus amatöörinä joutunut toimimaan mallina taidevalokuvissa ja ei oo kuulkaas helppoa se. Ei sopisi minulle ammatiksi. Vaikka olenkin omasta mielestäni luonnossa ihan nätti.
Siitä voidaan sitten tietysti puhua ihan erikseen, että ammattimallien joukkoon kaipaan minäkin enemmän persoonallisemman näköisiä ihmisiä – erikokoisia, mallisia ja värisiä miehiä ja naisia. Toisaalta kyllähän näitä “persoonallisten” mallien mallitoimistoja on jo olemassakin – ja useimmilla toimistoilla myös on listoillaan muotikuvausmalliensa lisäksi “tavallisen näköisiä” tai “persoonallisia” malleja, joita käytetään esimerkiksi sellaisissa mainoksissa, joissa katsojan halutaan mallin kauneuden sijaan kiinnittävän huomiota johonkin toiseen yksityiskohtaan. Toivoisin, että näille jo ammattimaisesti työskentelevile malleille löytyisi lisää keikkaa myös muotikuvauksissa.
Mää oon tykännyt Suomen huippumalli -sarjasta, koska siinä hyvin menestyneet tytöt on järjestelmällisesti olleet paitsi kauniita ja mallimittaisia myös persoonallisia, älykkäitä, hyviä esiintyjiä ja mielenkiintoisia ihmisiä. Sarja on rikkonut kivasti kuvaa siitä, että malli on vain aivoton vaateripustin, jonka ei tarvitse osata mitään.
Kauneus on lahjakkuuden laji.
Ps. Suomessahan “taviksia” hyödyntää malleinaan muun muassa vaateketju Seppälä. “Oman elämänsä supermalliksi” halajavat voivat hakea pestiä Seppälän nettisivujen kautta. http://www.seppala.fi
Ns. “mainosmalleja” eli siis “tavallisia ihmisiä” etsii listoilleen Suomessa muun muassa mainostoimisto Clamos. Mainosmalleilla ei ole koko tai ikä rajoituksia vaan “tärkeintä mainosmallille ovat persoonalliset kasvot, hyvä iho, esiintymistaito ja yhteistyökyky sekä joustava työ- / opiskeluaikataulu.” Clamoksen listoilta löytyykin todella kauniita ja persoonallisia mainosmalleja, mm. senioreja, joita mieluusti näkisi enemmän myös muotikuvissa. Katsokaapa vain täältä: http://www.clamos.com/mallit/naiset-mainos/elokuva-avustajat.htm
Että millois me nähdään vaikka Mirjam Salminen s. -25 vaikka Olivian kannessa? Mää ostaisin sen lehden.
Heips W! Minäkin funtsin, että saattaa jäädä ilmiö aika marginaaliseksi, mutta toivon kuitenkin, että muutkin lehdet innostuisivat asiasta. Toivossa on hyvä elää!
Myytinmurtaja, minäkin olen innoissani Brigitten uudesta asenteesta ja toivon sen leviävän laajemmin muihinkin lehtiin. Inspiroiva idea, joka antaa lukijoille ja mainostajille ehkä uutta perspektiiviä.
Heh, muotiluomukset ovat tosiaan parhaimmillaan aika uskomattomia kokonaisuuksia! Sanoisin, että sopiva yhdistelmä olisi luovaa mielikuvitusta ja toimivaa käytännöllisyyttä.
Hei Pihlajatar!
Minäkään en missään nimessä aliarvioi ammattimalleja tai heidän työnsä vaativuutta, toivoisin vain lisää monipuolisuutta ja erilaisia malleja lehtien sivuille. Ihan sama, ovatko mallit ammattimalleja vai tavismalleja, kaipaan ennenkaikkea erinäköisiä, -kokoisia ja -tyylisiä malleja muotikuviin. Ihanteellista olisi, että kuvissa olisi niin hoikkia kuin kurvikkaita, nuoria ja vanhoja, aasialaisia ja länsimaalaisia malleja – siis yhtä monipuolista kirjoa kuin maailmassamme on. Nykyiset 0-koon mallit luovat aika suppeaa kuvaa todellisuudesta.
Jos Mirjam Salminen s. -25 olisi Olivian kannessa, nostaisin kyllä lehdelle hattua ja heittäisin pari volttia innostuksesta!