Sen vaan kyllä sanon, että terveen itsetunnon saavuttamiseen eivät ainakaan nää ainaiset “suomalaiset naiset pukeutuvat huonosti!” -kommentit auta! Minua ärsyttääkin lehtien tyyli julkaista joka toisessa numerossa näitä juttuja suomalaisten naisten (aina vain naisten) rumuudesta, ja joka toisessa sitten syyllistäviä juttuja suomalaisten “huonosta itsetunnosta”. Teet niin tai näin, aina teet väärinpäin.

(Vrt. lehtien rasvaa tihkuvat jouluruokareseptit/tammikuun painonpudotusjutut!)

Itsensä arvostaminen ja itseluottamus ovat tosi tärkeitä asioita, se on ihan totta. Jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kaunista, oli se sitten ryhti, hymy, hiukset, asenne tai kehonkieli – olisi hienoa, jos jokainen löytäisi sen oman kauneuden kulmakivensä itsestään ja voisi olla siitä iloinen ja ylpeä!

Aika hieno juttu, ettei äidillesi ole tullut mitään jalkavaivoja vuosikymmeniä kestäneen korkkareiden käytön jälkeen. Pidetään peukkuja, että sinulla on samat geenit ja yhtä hyvät korkkarit!

Itse miellän tyylikkyyden niin paljon sisältä päin tulevaksi – tekijöiksi, jotka vaaikuttavat ryhtiin, katseeseen, liikkeeseen…ja ylipäänsä kaikkeen siihen miten itsensä kantaa, en niihin yksittäisiin ulkoisiin asioihin, joilla toki voi hienosti korostaa niitä parhaita piirteitä, mutta eivät ne asiaa auta jos “pohja” ei ole kunnossa.

On kamalaa yleistää, mutta itse kaipaisin suomalaiselle naiselle enemmän sitä varmuutta ja luottoa itseensä – omanarvontuntoa, sen puutetta ei mikään huulipuna pelasta. Ei tarvitse “tälläytyä” ja voi olla vaikka kuinka au naturel, jos vain haluaa, kunhan se itsensä arvostus ja kunnioitus löytyy. Kateus ei siis kaunista.

Pitipä muuten vielä mainita tuosta korkokengissä kävelyn ja vaivaisenluun yhetydestä, vaikka Rhia jo aiheesta mainitsikin. Oma äitini on nimittäin loisto esimerkki aiheesta. Hän on kävellyt korkkareissa aina, siis myöhäisteini-iästä aina nykyiseen lähes kuuden kympin ikäänsä asti, eikä merkkiäkään vaivaisen luista tms. jalkavaivoista (itse luotan hyviin geeneihin tässä asiassa;)). Tosin, eivät korot enää nykyään hivo sitä yhdeksää senttiä, vaan ovat hillitympiä viiden sentin korkoja, mutta eipä hän vieläkään taida lenkkareita omistaa.;)

Hei Myytinmurtaja! Hyvä pointti tuosta surffaripojasta ja pukumiehestä! Molemmilla on omanlainen hieno tyylinsä, eikä kumpikaan ole yhtään vähemmän miehekäs tai tyylikäs kuin toinen. Minulla on ihan samankaltainen tilanne arjen ja juhlan suhteen, eli kyllä jotain ekstraa ja kimallusta on hyvä jättää sinne bileisiinkin!

Heippa Rhia! Vaivasenluun muodustumiseen vaikuttaa varmasti tosiaan moni muukin asia kuin vain kengänkoron korkeus. Voin hyvin kuvitella, että tuolla mainitsemallasi kengän kärjen tiukkuudella on siinä yhtälailla iso merkitys. Ja varmaan muillakin asioilla, jotka saavat jalan epänormaaliin, jännittyneeseen ja huonoon asentoon. Kyllähän sitä sanotaan, että korkeilla koroillakin pystyy oikein hyvin viipottamaan vaikka koko päivän, kunhan vain kengän lesti on tarpeeksi hyvä ja päkiälle ei tule liikaa painetta. Laatu siis ratkaisee!