19
Oct
2009
Suomineidon imago
Suomineidon imago se jaksaa puhututtaa.
Viivi Avellan pohdiskeli taannoin blogissaan suomalaisten neitojen tyyliä ja pukeutumista, ja ruotsalainen SVT pureutui naapurusmaiden vaatetuseroihin ohjelmassaan Det förflutna hälsar på 1809.
Molemmilla tahoilla oli mielenkiintoista pohdintaa historian vaikutuksesta nykypäivään: pula-ajan ja sotien karut muistot saivat suomalaiset aikoinaan keskittymään tärkeisiin konkreettisiin asioihin hienostelun sijaan. Työnteko ja toimeentulo olivat luonnollisesti olennaisempia kuin uusimmista muotivirtauksista kiinnostuminen.
Historialliset seikat antavat hyvää perspektiiviä kliseiseen tuulipukukansa-ajatteluun, mutta suhteellisuudentaju olisi sallittu muutenkin. Kerrataanpas hieman, mitä se tyylikkyys oikeastaan onkaan.
Toisin kuin Avellan päättelee, käytännöllinen pukeutuminen voi olla hyvinkin kaunista ja tyylikästä. Vahva meikki ei tee kenestäkään automaattisesti nättiä, eivätkä korkokengät uljasta kaupunkiprinsessaa. Pahimmillaan paksu meikkimaski näyttää tunkkaiselta ja polvet koukussa hoippuva neito huojuvalta tornilta. Sen sijaan poninhäntälook voi olla hyvinkin freesisti toteutettu ja matalat saappaat erittäin naiselliset. Tyylikästä naisellisuutta on monenlaista.
Tyylikkyyden määritteleminen kengänkoron perusteella on muutenkin hieman kyseenalaista. Omaan silmääni on aina pistänyt suomalaisessa talvessa 10 sentin koroissa taiteilevien rouvien meininki. Kun maassa on liukas jääkerros ja leidi astuu stiletollaan sen pinnalle, on siitä kyllä tyyli kaukana. On kuin menisi uima-altaaseen tyllimekko päällä.
Toki Keski-Euroopassa on ihan eri asia kipittää avokkaissa vaikka ympäri vuoden, kun alimmillaan lämpöasteet lasketuvat nollan tienoille. Toimivassa tyylissä pitääkin ottaa huomioon ympäristö ja olosuhteet, jolloin olemus sekä näyttää että tuntuu hyvältä.
Vaikka arvostankin kauniiden kenkien estetiikkaa, eräs pieni kysymys on pyörinyt päässäni jonkin aikaa. Sekä suomalaisia että ulkomaalaisia muotiblogeja lukiessa voi havaita nopeasti nuorten naisten rakkauden korkeisiin korkoihin, mutta miten käy jalkojen hyvinvoinnin?
Jos alkaa käyttää säännöllisesti korkeita korkkareita jo teini-iässä ja kipittää louboutinit jalassa seuraavat parikymmentä vuotta, kuinka valtava määrä vaivasenluuleikkauksia yhteiskunnassamme tullaan tekemään lähivuosikymmeninä? Veikkaanpa, että aika monta. Toisaalta, onhan Victoria Beckhamkin valinnut tyylin ennen terveyttä!
Mitä tulee SVT:n ohjelmaan suomalaisten ja ruotsalaisten välisistä pukeutumiseroista, on hyvä muistaa, että monipuolisuus on oikeasti rikkaus. Ei ole olemassa mitään totuuden torvea, joka kertoo, että mustat saappaat ovat tyylikkäämmät kuin lilat nilkkurit tai punainen huulipuna upeampi kuin väritön huulikiilto. Parasta moninaisissa tyyleissä onkin, että omaan pukeutumiseensa voi ammentaa inspiraatiota vieraista vaikutteista.
Ikivanhoihin tyylioppeihin takertuminen vielä 2000-luvulla on melkoisen rajoittunutta. Annetaan siis mielikuvitukselle ja luovuudelle tilaa ja luodaan reilusti oma ihana tyylimme!
Mikä sinun mielestäsi on tyylikästä? Onko naisellisuus suoraan verrannollinen huulipunan määrään tai pitkiin kutreihin?
Kuva: r8r
Tosi hyvä postaus! “On kuin menisi uima-altaaseen tyllimekko päällä.”
Täysin samaa mieltä! itse olen jo muutaman vuoden ajan ihmetellyt miten helsinkiläiset bloggaajat voivat käyttää korkokenkiä pakkasella kunnes tajusin että keskustassa tietysti kadut aurataan lumesta niin siististi, toisin kuin täällä itä-Helsingissä täällä saisi hyppiä korkokengissä hangissa. Itse pyrin käyttämään esim. värikkäitä tennareita talvella ja aina välillä, juuri siksi etten halua esim. vaivaisenluita. Mielestäni kengät ei edes ole naisellisuuden mitta, ensin katsotaan kasvoja, vartaloa ja sitten katse kiinnittyy kenkiin..
Toisin kuin Avellan päättelee, käytännöllinen pukeutuminen voi olla hyvinkin kaunista ja tyylikästä. Vahva meikki ei tee kenestäkään automaattisesti nättiä, eivätkä korkokengät uljasta kaupunkiprinsessaa.
Hyvä, hyvä! Korkkarit+pakkeli ei ole enää oman naiseuden ilmaisua, jos niistä tehdään jokanaisen pakko-univormu.
Nuo pukeutumisesta valittajat eivät osaa ottaa huomioon sitä, että kauneuksia ja tyylikkyyksiä on erilaisia. Kyllähän sekä komea, puolialaston surffaripoika että tuikea pukumies voivat molemmat olla upean näköisiä, vaikka heillä on täysin eri tyylit.
Naisten tyyliin palatakseni: Minusta on mukavaa erottaa arki juhlasta. Arkena en tahdo käyttää vahvaa maskia. Mitä sitten jäisi juhlaan?
Huulipuna ja korkkarit ei tee kenestäkään tyylikästä automaattisesti. Tyylejä on monenlaisia ja tyylikkyyttä on monenlaista. Toisilta se onnistuu luonnostaan, toisilta ei edes harjoittelemalla.
Voin olla väärässä mutta käsittääkseni koron korkeudella ei ole tekemistä vaivasenluun kanssa vaan sillä miten tiukka kengän kärki on eli puristaako kärki varpaita yhteen. Vaivasenluuhan käsittääkseni muodostuu siitä että isovarvas (sekä sen mukana muutkin varpaat kääntyy keskemmälle jalkaterää niin että isovarpaan alin nivel ikäänkuin pullistuu ulospäin. 50-luvulla vaivasenluut olivat yleinen ongelma mutta ei silloin koron korkeus välttämättä ollut neljää senttiä enempää. Ongelma oli nimenomaan se kenkien erittäin pieni ja terävä kärki. Toinen juttu sitten on ne nilkkaongelmat jotka johtuu liian korkeista koroista ja lähinnä siitä ettei niillä osata kävellä tai ollaan valittu korkeat korot vääränlaiseen maastoon. Mutta toisaalta lääkäreiden mukaan varvastossut aiheuttaa yhtä paljon nilkkavammoja eli ei se matala ihan aina ole paras vaihtoehto.
Moi ~sl! Kiva, että pidit postauksesta! Minäkin olen värikkäiden tennarien ystävä – ne tuovat kivasti pirteyttä ja asennetta asukokonaisuuten ja ovat käytännöllisiä monenlaisessa säässä. Haaveilen punaisista tai keltaisista tennareista, ne olisivat niin ihanat! Ehkä ensi keväänä sitten… Ja ihan totta, naisellisuutta ei voi pelkästään kenkien perusteella kyllä määritelläkään – se on kokonaisuus, joka ratkaisee.
Hei Myytinmurtaja! Hyvä pointti tuosta surffaripojasta ja pukumiehestä! Molemmilla on omanlainen hieno tyylinsä, eikä kumpikaan ole yhtään vähemmän miehekäs tai tyylikäs kuin toinen. Minulla on ihan samankaltainen tilanne arjen ja juhlan suhteen, eli kyllä jotain ekstraa ja kimallusta on hyvä jättää sinne bileisiinkin!
Heippa Rhia! Vaivasenluun muodustumiseen vaikuttaa varmasti tosiaan moni muukin asia kuin vain kengänkoron korkeus. Voin hyvin kuvitella, että tuolla mainitsemallasi kengän kärjen tiukkuudella on siinä yhtälailla iso merkitys. Ja varmaan muillakin asioilla, jotka saavat jalan epänormaaliin, jännittyneeseen ja huonoon asentoon. Kyllähän sitä sanotaan, että korkeilla koroillakin pystyy oikein hyvin viipottamaan vaikka koko päivän, kunhan vain kengän lesti on tarpeeksi hyvä ja päkiälle ei tule liikaa painetta. Laatu siis ratkaisee!
Hyvä postaus, olen hyvin samalla linjalla aiheen kanssa.
Itse miellän tyylikkyyden niin paljon sisältä päin tulevaksi – tekijöiksi, jotka vaaikuttavat ryhtiin, katseeseen, liikkeeseen…ja ylipäänsä kaikkeen siihen miten itsensä kantaa, en niihin yksittäisiin ulkoisiin asioihin, joilla toki voi hienosti korostaa niitä parhaita piirteitä, mutta eivät ne asiaa auta jos “pohja” ei ole kunnossa.
On kamalaa yleistää, mutta itse kaipaisin suomalaiselle naiselle enemmän sitä varmuutta ja luottoa itseensä – omanarvontuntoa, sen puutetta ei mikään huulipuna pelasta. Ei tarvitse “tälläytyä” ja voi olla vaikka kuinka au naturel, jos vain haluaa, kunhan se itsensä arvostus ja kunnioitus löytyy. Kateus ei siis kaunista.
Pitipä muuten vielä mainita tuosta korkokengissä kävelyn ja vaivaisenluun yhetydestä, vaikka Rhia jo aiheesta mainitsikin. Oma äitini on nimittäin loisto esimerkki aiheesta. Hän on kävellyt korkkareissa aina, siis myöhäisteini-iästä aina nykyiseen lähes kuuden kympin ikäänsä asti, eikä merkkiäkään vaivaisen luista tms. jalkavaivoista (itse luotan hyviin geeneihin tässä asiassa;)). Tosin, eivät korot enää nykyään hivo sitä yhdeksää senttiä, vaan ovat hillitympiä viiden sentin korkoja, mutta eipä hän vieläkään taida lenkkareita omistaa.;)
Hei Korundi ja kiitos hyvästä kommentistasi!
Itsensä arvostaminen ja itseluottamus ovat tosi tärkeitä asioita, se on ihan totta. Jokaisesta ihmisestä löytyy jotain kaunista, oli se sitten ryhti, hymy, hiukset, asenne tai kehonkieli – olisi hienoa, jos jokainen löytäisi sen oman kauneuden kulmakivensä itsestään ja voisi olla siitä iloinen ja ylpeä!
Aika hieno juttu, ettei äidillesi ole tullut mitään jalkavaivoja vuosikymmeniä kestäneen korkkareiden käytön jälkeen. Pidetään peukkuja, että sinulla on samat geenit ja yhtä hyvät korkkarit!
Mitä tuohon Korundin mainitsemaan omanarvontuntoon ja itsensä arvostamiseen tulee, olen samaa mieltä.
Sen vaan kyllä sanon, että terveen itsetunnon saavuttamiseen eivät ainakaan nää ainaiset “suomalaiset naiset pukeutuvat huonosti!” -kommentit auta! Minua ärsyttääkin lehtien tyyli julkaista joka toisessa numerossa näitä juttuja suomalaisten naisten (aina vain naisten) rumuudesta, ja joka toisessa sitten syyllistäviä juttuja suomalaisten “huonosta itsetunnosta”. Teet niin tai näin, aina teet väärinpäin.
(Vrt. lehtien rasvaa tihkuvat jouluruokareseptit/tammikuun painonpudotusjutut!)
Heh, tästä tulee mieleen mun baletinopettaja joka läpsäs mun nilkkoja ja huus että ” on se kumma kun nykyajan naisilla ei ole nilkkoja, se johtuu sittä kun ei kävellä korkokengissä”
olin vaan että wtf…:D
Hei Laura! Kuulostaa aika pelottavalta opettajalta, balettimaailmassa taitaa olla aika kovat kauneusihanteet. Itse olin aikoinani satubaletissa, mutta onneksi meininki ei ollut ihan noin raadollista.