24
Sep
2009
Remonttireijan rempseät opit
Kuka väitti, että ruuvimeisselin varsi ja remonttipuuhat on varattu vain miehille? Ei ainakaan Muskelotti.
Vaikka lähipiiristä löytyisikin kokeneita remonttireiskoja ja -reijoja, omista remontointitaidoista on jokaiselle pelkästään hyötyä. Itse olen täysin keltanokka remonttipuuhissa – viimeksi taisin heilua pensseli kädessä perheen kesämökin kimpussa kolmevuotiaana – mutta olen sitäkin innokkaampi oppija. Nyt olen ensimmäistä kertaa poistanut vanhoja tapetteja ja oppinut käytännössä, mitä ruuvimeisselin ristipäällä tarkoitetaan. Se talttapää ei sovikaan kaikkiin aukkoihin. Wohoo, hyvä minä!
En ole koskaan erityisemmin kaivannut sähköporakoneen läheisyyteen, mutten ole mieltänyt remonttihommia automaattisesti miesten töiksikään. Koko käsite miesten ja naisten töistä on keskimäärin muutenkin vanhentunut, vaikka paikoin sukupuolella voikin kovin fyysisissä työtehtävissä olla merkitystä. Mutta ruuvimeisselin varressa ei yleisesti ole väliä pukeutuuko arkena korkokenkiin vai maihareihin.
Suurin este erilaisille töille ja arkipäivän puuhasteluille lienee korvien välissä. Myönnän itsekin ensin katsoneeni skeptisenä pistorasiaa ja ruuvimeisseliä ja pohtineeni, osaanko hoitaa hommaa alkuunkaan. En tosin siksi, että olen nainen, vaan siksi, ettei minulle ollut kertynyt puuhasta kokemusta. Ja miksi ei? En tiedä, kai ne lähipiirin miehet olivat sitten aina tottumuksesta ruuvanneet ruuvit ja minä tottumuksesta tapittanut vieressä. Tottumuksestahan sitä erilaisiin rooleihin luiskahdetaan.
Mutta nyt asiaan on tullut muutos. Minusta on kuoriutunut reipas remontteeraaja, joka osaa jo yhtä sun toista. Olen keksinyt muutamia näppäriä töitä nopeuttavia käytännön ratkaisuja ja nauttinut käsillä tekemisen yksinkertaisuudesta. Olen myös huomannut ilokseni, että remonttimaailma ei pursua pelkkää testosteronia. Naisetkin nähdään potentiaalisina asiakkaina, jotka arvostavat laadun lisäksi tyyliä. Vai mitä sanotte tästä söpöstä työkalupakista?
Ehkä hienoin ikinä.
Ihana työkalupakki!
Kun muutin ensi kertaa omaan asuntoon, sain isältäni lahjaksi työkalupakin ja kokoelman hänen vanhoja ja työkalujaan. (Äidiltä sain pannuja, kippoja ja lautasia.) En ole mikään remontti-ihme, kun olen aika kärsimätön luonne. Mutta kyllä vasarat ovat saaneet nähdä käyttöä! Isässäni on tosin vähän työkaluhamsterin vikaa, joten mulla on kaksi vasaraa + kavereilta lahjaksi saatu kukallinen. Ja no, enpä ole vielä kuullut kenestäkään, joka olisi kulutanut vasaraa loppuun…
Voiman merkityksen joissain hommissa ymmärrän kyllä. Mutta minua risoo, jos selkeästi sukupuolettomat hommat mielletään “miesten töiksi”. Näitähän ovat esimerkiksi napin ompelu (ellei asialla nyt ole joku ihan nakkisorminen lapiokoura-karpaasi) ja tietokonehommat (jaa, joissa tarkemmin ajatellen varmaan sillä nakkisormikarpaasilla olisi myös vaikeuksia).
Moi Myytinmurtaja! Hahhahhaa, ajatus vasaran loppuun kuluttamisesta alkoi naurattaa aika makeasti. Puhumattakaan kolmen sellaisen!
Siinä saisi kyllä nikkaroida jo kokonaisen kylän pystyyn, ennen kuin työkalut olisivat entisiä. Kukallisia vasaroita minäkin olen ihastellut jossain, ovat mahtavia.