Archive for September, 2009
You are currently browsing the Lifestyle Muskelotti blog archives for September, 2009.
You are currently browsing the Lifestyle Muskelotti blog archives for September, 2009.
Mitä saadaan, kun yhdistetään kaunis syyssää, kuvajournalismia opiskeleva ystävä, huopahattu ja Muskelotti? Veikeitä tunnelmia, joihin on hauska palata vielä myöhemminkin. Kyllä syksyssä on sittenkin puolensa – varsinkin kun voi pukeutua lämpöisiin hattuihin ja hypellä lehtikasoissa! Mikäs sen parempaa taukoa pölyisistä remonttipuuhista…




Kuvat: Jarkko Mikkonen

Kuka väitti, että ruuvimeisselin varsi ja remonttipuuhat on varattu vain miehille? Ei ainakaan Muskelotti.
Vaikka lähipiiristä löytyisikin kokeneita remonttireiskoja ja -reijoja, omista remontointitaidoista on jokaiselle pelkästään hyötyä. Itse olen täysin keltanokka remonttipuuhissa – viimeksi taisin heilua pensseli kädessä perheen kesämökin kimpussa kolmevuotiaana – mutta olen sitäkin innokkaampi oppija. Nyt olen ensimmäistä kertaa poistanut vanhoja tapetteja ja oppinut käytännössä, mitä ruuvimeisselin ristipäällä tarkoitetaan. Se talttapää ei sovikaan kaikkiin aukkoihin. Wohoo, hyvä minä!
En ole koskaan erityisemmin kaivannut sähköporakoneen läheisyyteen, mutten ole mieltänyt remonttihommia automaattisesti miesten töiksikään. Koko käsite miesten ja naisten töistä on keskimäärin muutenkin vanhentunut, vaikka paikoin sukupuolella voikin kovin fyysisissä työtehtävissä olla merkitystä. Mutta ruuvimeisselin varressa ei yleisesti ole väliä pukeutuuko arkena korkokenkiin vai maihareihin.
Suurin este erilaisille töille ja arkipäivän puuhasteluille lienee korvien välissä. Myönnän itsekin ensin katsoneeni skeptisenä pistorasiaa ja ruuvimeisseliä ja pohtineeni, osaanko hoitaa hommaa alkuunkaan. En tosin siksi, että olen nainen, vaan siksi, ettei minulle ollut kertynyt puuhasta kokemusta. Ja miksi ei? En tiedä, kai ne lähipiirin miehet olivat sitten aina tottumuksesta ruuvanneet ruuvit ja minä tottumuksesta tapittanut vieressä. Tottumuksestahan sitä erilaisiin rooleihin luiskahdetaan.
Mutta nyt asiaan on tullut muutos. Minusta on kuoriutunut reipas remontteeraaja, joka osaa jo yhtä sun toista. Olen keksinyt muutamia näppäriä töitä nopeuttavia käytännön ratkaisuja ja nauttinut käsillä tekemisen yksinkertaisuudesta. Olen myös huomannut ilokseni, että remonttimaailma ei pursua pelkkää testosteronia. Naisetkin nähdään potentiaalisina asiakkaina, jotka arvostavat laadun lisäksi tyyliä. Vai mitä sanotte tästä söpöstä työkalupakista?
Ehkä hienoin ikinä.
Viime viikonloppu kului tapettimeressä kahlaten. Eteiseen pitäisi saada uusi tapetti, sillä vuokranantajan pieni ja pippurinen koira oli tehnyt selvää ulko-oven viereisen seinän tapetista. Eteisen vanha sininen ilme saa siis väistyä, uudesta lookista raporttia luvassa myöhemmin. Sitä ennen kuitenkin jakoon muutama vinkki muillekin tapettien hankintaa pohtiville, olkaa hyvät!






Aloita tapettimereen tutustuminen näistä:
Postiluukusta kolahti iloinen yllätys: Procellan Eirene halusi ilahduttaa bloginsa aktiivisimpia kommentoijia pienellä lahjalla. Aivan ihana ele, joka todellakin piristi Muskelotin päivää!
Yllätyspaketista löytyi kaunis kortti, syksyisissä väreissä hehkuva rannekoru ja suussasulavaa tummaa suklaata. Rakastan koruja ja suklaata, joten lahja ei olisi voinut olla osuvampi. Kieltämättä tällaiset pienet muistamiset tekevät blogaamisesta ja kommentoinnista entistä mukavampaa – tulee sellainen tunne, että onnistuu itsekin ilahduttamaan muita.
Kiitos Eirene ja kuulasta syyssunnuntaita kaikille muillekin lukijoille!

Nyt ei etsitä maajussille morsianta eikä sinkkuäidille sulhasta vaan kenkähamsterille kenkäkaappia!
Midinetti perusteli taannoin hauskassa postauksessaan mihin nainen tarvitsee sata paria kenkiä. Vaikka oma kenkäkokoelmani ei keiku lähelläkään sataa paria, on se kuitenkin karttunut vuosien myötä usealla jalkineella. Kokoelmasta löytyy erilaisia tennareita, korkokenkiä, saapikkaita, sandaaleita – ja yhdet söpöiset kumisaappaat. Osa kengistä lähtee muuton myötä kirpparille, mutta suurimmalle osalle pitäisi löytää tilat uudesta kodista.
Tässä kohtaa kuvaan astuu kenkäkaapin tarve. Kenkäkaapin olisi hyvä olla tilava, muttei kuitenkaan mikään massiivinen järkäle. Ulkoasultaan se saisi olla simppeli ja näppärä, ja sen tulisi tietysti sopia hyvin yhteen muun sisustuksen kanssa. Arvostan hyvää laatua, mutta kaappi saisi olla vielä kohtuuhintainen.
Olen tutkaillut vaihtoehtoja, ja muutama kelvollinen yksilö on harkinnassa. Kunnolla kenkätilaa löytyisi ainakin tästä jalkinekaapista, mutta hinta on liian korkea. Edullisempi vaihtoehto saattaisi olla tämä tapaus, valkoisena mieluiten. Selvitystyö jatkukoon.
Miten sinä säilytät kenkäsi? Onko jalkineillesi oma kaappi vai oletko kehittänyt vaihtoehtoisen säilytysratkaisun? Vinkit ovat tervetulleita!

Olen aivan ihastunut uuteen kotiin. Vaikka laatikoita on yhä aimo läjä selviteltävänä, ja siivousta ja järjestelemistä riittää yllin kyllin, herään joka aamu virkeänä ja innostuneena. Uudessa pesässä on hyvä olla.
Into ei kuitenkaan aina kanavoidu kaikista fiksuimmalla tavalla. Sen sijaan, että kävisin heti aamusta laatikkoröykkiöiden kimppuun tai kuuraisin kylppärin, löydän itseni haaveilemasta. Olen aivan intopiukeena eri tapettivaihtoehdoista, sisustustarroista ja seinämaaleista. Saatan käyttää pitkänkin tovin uppoutuneena sisustuslehtien maailmaan, etsien netistä sopivaa kenkäkaappia tai tuijottaen haaveilevana ikkunasta ulos.

Vaikka ennen maalauspuuhia tietysti pitää saada muuttolaatikot pois alta, en aio harmitella hieman haahuilevaa meininkiäni. Olen aidosti iloinen siitä, että haaveilen enkä pelkästään suorita. Uusi koti on monella tapaa kuin uusi alku – täynnä mahdollisuuksia ja uusia näkökulmia. Tuntuu ihanalta liu’uttaa makuuhuoneen tilavan vaatekaapin ovea auki ja kiinni, laittaa astianpesukone keittiössä hyrräämään ja asetella ikkunoiden sälekaihtimet niin, että juuri sopiva määrä auringonsäteitä tulvii asuntoon.
Tästä se lähtee.