15
Aug
2009
Täydelliset vartalot
Olen fiksu, medialukutaitoinen ja ihan nättikin nainen, jolla ei periaatteessa pitäisi olla mitään suurta syytä ulkonäkökomplekseihin. Silti huomaan välillä olevani varsin ankara itselleni.
Lehtiä selaillessani saatan joskus jäädä tuijottamaan mainosmallin täydelliseltä vaikuttavaa ulkokuorta – kuultavaa ihoa, hohtavaa hymyä ja kiiltokuvamaista profiilia.
Vaikka tiedän, että kuvien mallit on useimmiten retusoitu näyttämään poikkeuksellisen hyviltä, jatkuva virheettömien vartaloiden ylitarjonta tuntuu turhauttavalta.
Epävarmuuden hetkinä vertaan itseäni photoshopattuun tuotteeseen ja olen tyytymätön peilikuvaani.
Kappas, minulla ei ole noin pitkiä sääriä eikä lumivalkoisia hampaita. Povikaan ei pursua topista samalla tavalla. Olenko siis rumempi kuin kuvan malli? Pitäisikö minunkin näyttää tuolta?
Olen puhunut aiheesta ystävieni kanssa ja huomannut, että retusoidut mallit horjuttavat silloin tällöin yhden jos toisenkin itsetuntoa. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Vaikka kyse on aikuisista ihmisistä, joilla pitäisi jo olla hieman suhteellisuuden tajua, jatkuvalla altistumisella on vaikutuksensa. Teineillä ja lapsilla tilanne ei lähtökohtaisesti ole ainakaan parempi.
Trendi käsitteli heinäkuun numerossaan kovia ulkonäkövaatimuksia, kauneusleikkauksien yleistymistä ja retusoituja mainoskuvia:
“— median luomista fantasioista tulee tosielämän kauneusvaatimuksia, vaikka kaikki tietävät, että ne eivät ole todellisia. Salaisuus on toisto. Kuvat välähtävät silmiin yhä uudelleen, kunnes ne alkavat näyttää tavallisilta ja kaikki tavallinen taas oudolta tai vajaalta. —”
Nyt ilmiön vaikutuksia on kunnolla herätty pohtimaan.
Daily Mailin uutiseen pohjautuvan MTV3:n jutun mukaan brittiministeri Jo Swinson aikoo ehdottaa puoleensa syyskokouksessa, että rankan kuvanmuokkauksen käyttäminen kiellettäisiin alle 16-vuotiaille suunnatuissa mainoksissa. Aikuisille suunnatussa mainonnassa mainostajan pitäisi kertoa, mitä kohtia on kaunisteltu ja miten.
” – On olemassa paljon todisteita siitä, että alle 16-vuotiaat, varsinkin seitsemän tai kahdeksan ikäiset lapset, eivät erota mainoksia ja tuotettuja ohjelmia toisistaan kovinkaan hyvin. Heille kaikki näyttää samalta, nainen [Jo Swinson] kuvaa.
- Nuoret tytöt haluavat myös olla kuin mainoksissa näkemänsä julkkikset. Heidän haavoittuvaisessa elämänvaiheessaan esimerkiksi nopea dieetti voi olla todella vahingollinen.”
On ilahduttavaa huomata, että ilmiö otetaan vakavasti eikä pelkästään hymistellä. Oli retusoinnin kieltäminen lailla sitten toimivin ratkaisu tai ei, ainakin on todella hyvä, että asia on kunnolla nostettu esiin.
Jos mainoskuvien retusoinnin rajoittamisella voidaan vaikuttaa vääristyneeseen kauneusihanteeseen ja vähentää ihmisten ahdistusta, ehkä monet oppisivat taas arvostamaan enemmän omaa peilikuvaansa. Mainostajat voisivat toki yhä turvautua kauniisiin malleihin, mutta olisi mukava nähdä heidän luonnollinen kauneutensa – ei valheellista täydellisyyttä.
Kuten seuraava videopätkä näyttää, photoshopilla on helppo huijata:
Mitä mieltä sinä olet retusoiduista mainoskuvista? Miten suhtautuisit kuvanmuokkauksen rajoittamiseen? Myös miesten kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla – koetteko paineita photoshopatuista vatsalihaksista ja levennetyistä hartioista?
Kuva: Arturo de Albornoz
Jonkin verran aiheeseen perehtyneenä näen mainoksista aika helposti tietyt kohdat kasvoissa joita on muokattu. Ja aina kuvanmuokkaukset eivät ole edes kovin hienovaraisia joten ne on helppo bongata. Mutta nykyään kuvanmuokkausta käytetään jo lähes jokaiseen kohtaan ihmisen vartalossa joten ei ole enää ollenkaan sanottu että pystyy jokaisesta kuvasta sanomaan onko mallin reisiä kavennettu tai rintoja suurennettu kuvanmuokkauksella.
Koska olen esteettinen ihminen ja pyrin etsimään kuvista tiettyä estetiikkaa en voi kokonaan kieltää kuvanmuokkausta. Käytänhän sitä itsekin. Ei ole pahasta jos värejä tehostetaan tai kontrastia lisätään. En myöskään pidä pahana että mustelmainen tai näppyläinen iho tasoitetaan tai arpi peitetään. Ei haittaa sekään että väärässä asennossa oleva hiuskiehkura poistetaan tai käännetään parempaan asentoon. Kun otetaan kasvoista valokuvia voimakkailla salamalaitteilla hyväkin meikki yleensä latistuu ja sen värit eivät enää valokuvassa näytä yhtä voimakkaille kuin luonnossa. Salamavalo kun latistaa värejä aina, poikkeuksetta.
En kuitenkaan hyväksy sitä että kuvissa oleva ihminen muutetaan täysin toiseksi, luonnottomaksi muoviseksi mallinukeksi joka vain etäisesti muistuttaa alkuperäistä mallia. Tämä tapahtuu yleensä kasvojen piirteitä muuttamalla, silmien asentoa kääntämällä, poskia kaventamalla, suuta leventämällä tai kaventamalla, käsivarsia tai reisiä ohentamalla, vyötäröä hoikentamalla, rintoja suurentamalla, jalkoja pidentämällä jne jne. Ennen tietokoneavusteista kuvankäsittelyä voitiin myös retusoida kuvia kauniimmiksi, mutta keinot olivat työläitä ja monimutkaisia ja huomattavasti hitaampia suorittaa. Eikä silloin ihan kaikkeen edes pystytty mihin nykypäivänä pystytään. Uusi teknologia on suonut mahdollisuudet keinotekoisen ihmisvartalon luomiseen, valitettavasti. Valokuvaajat eivät ole enää pelkästään valokuvaajia vaan visualisteja ja kuvanmuokkaajia. Toisaalta pidän sitä hyvänä, toisaalta en. Arvostan ehkä eniten sellaisia valokuvaajia jotka eivät koe tarvetta muokata kuviaan niiden ottamisen jälkeen juuri yhtään. Heitä ei ole enää kovin paljoa. Toisaalta muotikuvissa ei itse valokuvaajalla ehkä ole paljon sananvaltaa vaan mainoksen tilaaja sanelee vaatimukset joiden mukaan mennään. Onhan se hienoa esim meikkaajana tai stylistina katsoa tekemänsä lehtijutun kuvia kun kaikki on siloteltua ja kiillotettua, mutta missä kohtaa tulee ammattiylpeys mukaan? Miten pitkälle voi esim. ammatti-meikkaaja hyväksyä työnsä jäljen muokkaamista?
Tää koko asia on niin vaikea ja monimutkainen juttu että kovin tiukkaa rajaa tuskin voidaan koskaan vetää. Olisi kuitenkin kiva saada siihen jonkinlaiset normit ja raja-aidat ettei ihan mentäisi överiksi, kuten nyt on jo menty.
Mieletön postaus tärkeästä aiheesta. Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että asialle olisi vihdoin tehtävä jotain. Vaikka mainoskuvien retusointi koetaan osana viihdeteollisuutta, eikä sille koeta voivan tehdä mitään, on sillä suuri rooli nimenomaan nuorten tyttöjen roolimallina olemisessa. Nuorten pahoinvoinnista puhutaan jatkuvalla syötöllä, ja naistenlehtien esikuvat vaikuttavat varmasti yhä suurenevassa määrin tyttöjen minäkuvaan. Kukapa ei tahtoisi olla laiha, suurisilmäinen ja -huulinen, korkeaposkipäinen ja pitkäsäärinen, sanalla sanoen täydellinen.. Ja kuinka moni siihen oikeasti yltää. Ei yksikään.
Rhian kommentissa on kyllä myös pointtinsa – miten tällaista voidaan valvoa ja mihin vetää raja? Toivottavasti kuitenkin johonkin, niin, että saadaan joku selvyys todellisuuden ja ihanteen välille. Edes pieni teksti siihen mainokseen, että tätä on sitten muuten muokattua rankalla kädellä.
Hei Rhia! Kiitos laajasta ja pohdiskelevasta kommentistasi!
Olen samaa mieltä, että yksittäisten hiussuortuvien, mustelmien yms. photoshoppaaminen on täysin ok. Jos kuvasta tulee niin pienellä muutoksella esteettisempi, mikä ettei! Kuten sanoit, muutaman näpyn tai mustelman poistaminen on kuitenkin eri juttu kuin ihmisen muokkaaminen muoviseksi mallinukeksi. Kun ihmisen piirteitä lähdetään muuttamaan radikaalisti, menee koko homma ihan oudoksi. Siinä ei vaan ole mitään järkeä.
Mielenkiintoinen pointti tuo kuvanmuokkaus ammattimeikkaajan näkökulmasta. Eihän siinä enää näy sitä omaa kädenjälkeä, jos huulet muokataan ja väritetään uudelleen, silmiä suurennetaan ja luomiväriä vaihdetaan. Ei siinä varmasti enää paljoa jää alkuperäisestä meikistä jäljelle.
Heippa bubble! Hienoa, että tykkäsit aiheesta ja innostuit myös kommentoimaan! Tuntuu tosiaan järjettömältä luoda jatkuvalla syötöllä kuvaa täydellisistä vartaloista, kun kukaan ei niitä pysty saavuttamaan. Ja ihan teoriassakin – olisiko se edes enää kivaa, että kaikki näyttäisivät samanlaisilta mallinukeilta? Tulee mieleen Stepfordin naiset -elokuva, jossa naisista tuli mallimitoissa olevia tyhjäpäisiä robotteja. Ne naiset alkoivat suoraan sanoen näyttää tylsiltä ja ahdistavilta, kun taas “tavalliset” naiset näyttivät oikeasti paljon mielenkiintoisemmilta!
Oiva bloggaus!
Minun itsetuntoani mainosten naiset ovat keikuttaneet aika usein. Eniten minua kyllä ärsyttää se, että miehet eivät joudu vastaavan “täydelliset miehet” -tyylisen pommituksen kohteeksi.
Allekirjoitan myös täysin tuon Trendi-lehden maininnan toiston tehokkuudesta! Se on pelottava ilmiö. Tarpeeksi moneen kertaan toistetut helmihampaat ja tuulessa liehuvat kultakutrit alkavat näyttää luonnollisilta – siitäkin huolimatta, että tiedän ihan hyvin, miltä esimerkiksi pitkä tukka oikeasti näyttää liehuessaan vapaana marraskuun räntäsateessa.
Hei Myytinmurtaja! Toisto tuossa hommassa onkin se kaiken ydin. Kuten tunnettu sanonta kuuluu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja niitä kuvia tosiaan satelee kaikkialta. Ja vaikka ne kuvat eivät vastaa todellisuutta, ne alkavat pikkuhiljaa tuntua täysin luonnollisilta. Mainostajien pitäisi oikeasti miettiä ilmiötä hieman vastuullisemmasta näkökulmasta eikä aina vain toimia rahankiilto silmissä. Ja jos naistenlehdet oikeasti haluavat ajaa naisten asioita ja vaikuttaa naisten hyvinvointiin, nekin voisivat miettiä kaksi tai kolmekin kertaa, retusoidako niitä kuvia barbienukeiksi vai ei.
Palasin vielä postaamaan sulle linkin jossa näkee hyvin mitä kuville voidaan tehty ja tehdään.
http://glennferon.com/portfolio1/index.html
Kiitos Rhia! Mielenkiintoinen ja hyvin havainnollinen linkki!
Rhian postaama linkki oli mahtava! Nyt tiedän, mistä tuo mainoksissa nykyään hyvin yleinen silmien ulkonäkö tulee.
Minulla on toinen esimerkki samasta: Iwanex Studiolla on portfolio-kohdassa esittely mallien photoshoppauksesta. Löysin linkin, koska aihetta oli kommentoitu feministiblogeissa:
Hot tamales (Feminocracy)
Photoshopping Up (Feministing.com)
Impossibly Beautiful (Shakesville)
Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Luulin itse nuorempana, että kauneusihanteet eivät vaikuttaisi minuun, mutta olen näin vanhempana huomannut, että olin silloin väärässä monessa muussakin asiassa.
Kuten Trendissä sanottiin, salaisuus on toisto. Vaikka olisi kuinka tiedostava, informaatiota on niin paljon, ettei sitä kaikkea voi suodattaa kriittisesti, ja kun jotain näkee tarpeeksi monta kertaa, se alkaa näyttää normaalilta. (Kuten esimerkiksi tuo Glenn Feronin photoshoppaamissa kuvissa toistuva silmämeikki.) Olen todennut, että paras fiilis tulee omasta ulkonäöstä tulee, kun yrittää minimoida mainosten ja vastaavien näkemisen. En siis enää lue kovin usein naistenlehtiä.
Hei S. / Feministi! Kiitos noista linkkivinkeistä myös sinulle, ovat todella hyviä!
Minustakin tuntuu, että saa kyllä olla poikkeuksellisen vahva ihminen, jos kauneusihanteet eivät millään tavalla vaikuttaisi. Kyllä ne taitavat suureen osaan ihmisistä enemmän tai vähemmän vaikuttaa. Vaikka retusoidut mainoskuvat ärsyttävät, silti tykkään lukea eri naistenlehtiä ja muotijulkaisuja. Niiden parissa on mukava rentoutua ja viihtyä. Tykkäisin silti paljon enemmän, jos ne kuvat olisivat luonnollisia.