Kärsänsä Zak0panen kiehtoviin maisemiin ujutti myös pieni Unipossu. Pehmolelu kaivautui repustani esiin katselemaan näkymiä, kun hiihtohissi oli kuljettanut meidät Zakopanen kylästä ylös vuorille. Sekä minä että Unipossu nautimme olostamme, niin kauniit olivat maisemat.

Hiihtohissimatkan jälkeen nautin kuumaa kaakaota vuoriston kuppilassa. Lämmike teki hyvää; ilma oli niin viileää, että upouusi toppaliivinikään ei tuntunut aina riittävän.

Mutta vilusta ja flunssasta viis, koska vuorilla oli u-p-e-a-a! Suomen tasaiseen maastoon tottuneelle vuoristossa riittää aina niin paljon ihailtavaa. Kaikki tuntuu suurelta, henkeäsalpaavalta ja eksoottiselta.

Varsinaiseksi vaellukseksi en kuitenkaan laskisi tätä vuoristomatkaa. Kyseessä oli ennemminkin päiväkävely vuorilla, sillä reitti oli päällystetty asfaltilla ja matkan varrella oli kaikenlaisia turistihoukuttimia. Yhtä kaikki, se oli upea päiväkävely!

Yksi reissun hauskimmista kokemuksista oli paluu takaisin vuoristokävelyltä. Hyppäsin tällä kertaa hieman perinteikkäämpään hiihtohissiin, ja oli huikea tunne matkata pitkä matka korkeuksista roikkuen. Siinä sitten vain istuin, nautin ja palelin. Ja se on harvinaista, että pystyn nauttimaan vaikka olisinkin viluhinen ja nuhainen.

Zakopane oli kyllä ihan Puolan-reissun kohokohtia. Check this out: